T\u00e4ss\u00e4 voit lukea Hotelli Tulagin luvut 1 ja 15.<\/p>\n
\u201dJack! Hei Jack! Her\u00e4\u00e4, sinulle tuli vieras.\u201d<\/p>\n
\u201dUuhh… mene Martin pois. Min\u00e4 olen vainaa.\u201d<\/p>\n
Vuoteessa makaava mies ei viitsinyt vilkaista ovella seisovaa Martinia eik\u00e4 edes avata silmi\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
H\u00e4n tyytyi k\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n vasemmalle kyljelleen ja k\u00e4pertyi ker\u00e4lle. Martin ei luovuttanut vaan k\u00e4vi ravistelemassa Jackia ja palasi sitten roikkumaan ovenkamanasta polvet koukussa.<\/p>\n
\u201dJack!\u201d Martin oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt olla itsepintainen. \u201dMeille tuli sellainen vieras, ett\u00e4 haluat varmasti n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4net.\u201d<\/p>\n
\u201dEi t\u00e4nne ole tulossa t\u00e4n\u00e4\u00e4n ket\u00e4\u00e4n. Ainakaan ket\u00e4\u00e4n tuttua. Mene nyt siit\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n minulle hautajaiset.\u201d H\u00e4n k\u00e4pertyi entist\u00e4 tiukempaan sykkyr\u00e4\u00e4n ja veti peiton p\u00e4\u00e4ns\u00e4 yli.<\/p>\n
Martin huokasi ty\u00f6l\u00e4styneen\u00e4 ja jatkoi teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4. \u201dJack \u2013 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on nainen, joka lensi t\u00e4nne viime y\u00f6n\u00e4 Trans-Oceanicilla. H\u00e4n y\u00f6pyi Tulagissa Sir Randolphin vierastalossa, ja h\u00e4net tuotiin saarelle juuri \u00e4sken. H\u00e4n kuulemma tunsi Donin. H\u00e4n haluaa puhua kanssasi Don Wheelerist\u00e4.\u201d<\/p>\n
Martin kiskoi peiton Jackin p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lt\u00e4, ja esiin tuli v\u00e4h\u00e4n yli kolmikymmenvuotias, ruokkoamaton ja s\u00e4nkileukainen mies, suoranainen krapulan ruumiillistuma. Martin pudisteli p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. \u201dOlisi sinun Jack pit\u00e4nyt jo viisastua. \u00c4l\u00e4 ikin\u00e4 ryypp\u00e4\u00e4 kyl\u00e4p\u00e4\u00e4llik\u00f6iden kanssa. Heid\u00e4n oluensa on jotain ihan yliluonnollista. Sit\u00e4 paitsi sinun pit\u00e4\u00e4 nousta joka tapauksessa. Et voi nukkua koko p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\u201d<\/p>\n
Jack yritti pakottaa silm\u00e4luomensa auki, mutta Martin seisoi oviaukossa kirkasta aamuaurinkoa vasten. Jackin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 takovat sep\u00e4t p\u00e4\u00e4siv\u00e4t t\u00e4yteen vauhtiin. Veri kohisi h\u00e4nen korvissaan kuin suuret palkeet, joita h\u00e4nen kiihtynyt syd\u00e4mens\u00e4 paineli.<\/p>\n
\u201dNouse nyt, sinun pit\u00e4\u00e4 tulla tapaamaan h\u00e4nt\u00e4. H\u00e4n ei ole mik\u00e4\u00e4n lomalainen.\u201d<\/p>\n
Jack ponnisti istumaan vuoteellaan. H\u00e4n yritti nousta mutta kaatui katse harittaen takaisin patjalleen ja l\u00f6i p\u00e4\u00e4ns\u00e4 aaltopeltisein\u00e4n mutkaan. Kun h\u00e4n sai viimein k\u00f6mmitty\u00e4 pystyyn, h\u00e4n tarkensi katseensa majan verantaan, joka kylpi Salomonsaarten s\u00e4ken\u00f6iv\u00e4ss\u00e4 auringossa.<\/p>\n
Verannalla seisoi kevyeen kukkamekkoon pukeutunut nainen, jolla oli k\u00e4dess\u00e4\u00e4n pieni kassi ja vieress\u00e4\u00e4n nahkainen Gladstone-matkalaukku. Jack ty\u00f6nsi Martinin tarjoaman k\u00e4den syrj\u00e4\u00e4n ja raahusti ovelle tiet\u00e4en varsin hyvin, ett\u00e4 h\u00e4nen olemuksensa ei ollut j\u00e4rin hienostunut.<\/p>\n
\u201dTek\u00f6 olette Jack McGuire?\u201d Nainen hymyili. \u201dOnpa hauska tavata teid\u00e4t viimein. Min\u00e4 olen Kay Wheeler.\u201d<\/p>\n
Nainen ojensi k\u00e4tens\u00e4. Jack tarttui siihen ja tunsi h\u00e4nen lujan puristuksensa. Jack yritti muistella, oliko Don maininnut sellaisen nimen silloin muinoin, kun he olivat lent\u00e4neet yhdess\u00e4, mutta h\u00e4nen aivonsa vilkuttivat tyhj\u00e4\u00e4. Toisaalta Jackin oli vaikea muistaa sin\u00e4 aamuna \u00e4itins\u00e4k\u00e4\u00e4n nime\u00e4.<\/p>\n
Lopulta naisen sukunimi her\u00e4tti h\u00e4nen hoksottimensa. Oliko t\u00e4ss\u00e4 Donin sukulainen? Sisko ehk\u00e4?<\/p>\n
\u201dP\u00e4iv\u00e4\u00e4\u201d, Jack sai sanottua. \u201dIstukaa.\u201d<\/p>\n
Martin tuli v\u00e4liin ja mulkaisi Jackia halveksuvasti. \u201dHaluatteko jotain juotavaa? Meill\u00e4 on ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 vain ginitonicia, tai no on meill\u00e4 t\u00e4k\u00e4l\u00e4ist\u00e4 olutta, mutta gini taitaa olla turvallisempaa.\u201d<\/p>\n
Kay ny\u00f6kk\u00e4si. \u201dSe maistuu kyll\u00e4, kiitos. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 on niin kuuma jo n\u00e4in varhain p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4. Toista kuin kotona Bostonissa.\u201d H\u00e4n istuutui verannalla olevaan huteraan ohjaajantuoliin. Martin ny\u00f6kk\u00e4si ja meni sis\u00e4ll\u00e4 olevalle puukaapille sekoittamaan drinkki\u00e4.<\/p>\n
Jackin aivot olivat jo v\u00e4h\u00e4n kirkastuneet ja raksuttivat kiivaasti. Vai Bostonissa? Don ei ollut koskaan puhunut mit\u00e4\u00e4n Bostonista. Martin palasi sill\u00e4 v\u00e4lin verannalle ja ojensi drinkin Kaylle, joka hymyili kiitokseksi ja maistoi.<\/p>\n
\u201dMin\u00e4 luulin, ett\u00e4 Don oli kotoisin Washingtonista\u201d, Jack uskaltautui sanomaan.<\/p>\n
\u201dNiin, h\u00e4n syntyi Seattlessa, mutta tapasin h\u00e4net New Mexicossa vuonna 1939. Menimme naimisiin 1940, ja te l\u00e4hditte sotaan h\u00e4nen kanssaan kes\u00e4kuussa 1942.\u201d<\/p>\n
Jack tyrmistyi. Don oli siis ollut naimisissa? H\u00e4nen silmiss\u00e4\u00e4n Don Wheeler oli ollut naisia kaatavan lent\u00e4j\u00e4sankarin perikuva. Donin lompakko oli ollut paksu kuin mik\u00e4, joskaan siell\u00e4 ei ollut juuri seteleit\u00e4 vaan puhelinnumeroita, jotka oli raapustettu ravintolalaskujen, paperilautasliinojen ja muiden lappusten selk\u00e4puolelle.<\/p>\n
Miten Don oli ehtinyt vied\u00e4 t\u00e4m\u00e4n naisen vihille ja asua h\u00e4nen kanssaan Bostonissa, vaikka h\u00e4nell\u00e4 oli ollut lompakon t\u00e4ydelt\u00e4 tuttavuuksia? Mies oli ollut viel\u00e4 vikkel\u00e4mpi k\u00e4\u00e4nteiss\u00e4\u00e4n kuin Jack oli kuvitellut. Sit\u00e4 paitsi lentokadettien piti olla naimattomia, m\u00e4\u00e4r\u00e4ysten mukaan ainakin.<\/p>\n
Jackilta vaadittiin nyt jonkinlaista vastausta. \u201dAhaa. Aivan. Selv\u00e4. Tuota… miten te l\u00f6ysitte minut? Voinko jotenkin auttaa?\u201d Typer\u00e4sti sanottu, Jack tuumi, mutta ei h\u00e4n parempaakaan keksinyt.<\/p>\n
\u201dAntakaa kun selit\u00e4n. Don kertoi teist\u00e4 juttuja lomilla k\u00e4ydess\u00e4\u00e4n, te kuulemma lensitte aina yhdess\u00e4.\u201d Naisen ilme synkkeni. \u201dVirallisessa ilmoituksessa ei sanottu muuta kuin ett\u00e4 h\u00e4n kaatui taistelussa, mutta min\u00e4 halusin tiet\u00e4\u00e4 tarkemmin, miten h\u00e4n kuoli. Olin vain niin saamaton, ett\u00e4 kesti vuosia p\u00e4\u00e4st\u00e4 t\u00e4h\u00e4n pisteeseen.\u201d Nainen vaikeni hetkeksi.<\/p>\n
\u201dViime vuonna p\u00e4\u00e4tin lopulta tehd\u00e4 asialle jotakin, joten k\u00e4vin h\u00e4nen kirjeens\u00e4 uudestaan l\u00e4pi. L\u00f6ysin niist\u00e4 nimi\u00e4 ja etsin k\u00e4siini John Radnerin. H\u00e4n sanoi, ett\u00e4 te olitte mukana Donin viimeisell\u00e4 lennolla, ja kehotti minua etsim\u00e4\u00e4n teid\u00e4t k\u00e4siini.\u201d<\/p>\n
\u201dVai Bunny Radner? Onko h\u00e4n viel\u00e4kin merijalkav\u00e4ess\u00e4?\u201d Lentolaivueen komentajan nimi kuulosti Jackin korvissa kummalliselta, kuin kaiulta k\u00e4yt\u00e4v\u00e4ll\u00e4, jonka ovet oli suljettu.<\/p>\n
\u201dEi, h\u00e4net vapautettiin palveluksesta… terveydellisist\u00e4 syist\u00e4, h\u00e4n joutui n\u00e4et onnettomuuteen vuonna -45. H\u00e4nell\u00e4 on nyky\u00e4\u00e4n toimistotarvikekauppa Manhattanilla. Mutta h\u00e4n arveli, ett\u00e4 te voisitte auttaa minua \u2013 h\u00e4n pyysi kertomaan terveisi\u00e4. H\u00e4nell\u00e4 oli toimistonsa sein\u00e4ll\u00e4 lehtileike, olikohan se New York Timesist\u00e4? Se tai jokin muu lehti oli l\u00e4hett\u00e4nyt t\u00e4nne toimittajan.\u201d<\/p>\n
Jack yritti muistella, oliko saarilla k\u00e4ynyt joku lehtimies, mutta h\u00e4nen mieleens\u00e4 ei tullut ket\u00e4\u00e4n. Koska h\u00e4n ei keksinyt hy\u00f6dyllist\u00e4 sanottavaa, h\u00e4n tyytyi ny\u00f6kk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ja antoi Kayn jatkaa.<\/p>\n
\u201d…ja kun toimittaja matkusti Salomonsaarten kautta Japaniin selvitt\u00e4\u00e4kseen, miten etel\u00e4isen Tyynenmeren seutu toipuu sodasta, h\u00e4n y\u00f6pyi t\u00e4ss\u00e4 hotellissa. Siit\u00e4 tiesin, miss\u00e4p\u00e4in maailmaa te asustatte. Loppu selvisi helposti \u2013 kirjoitin vain kirjeen brittiviranomaisille, ja he tunsivat teid\u00e4t.\u201d Kayn ilme silisi j\u00e4lleen.<\/p>\n
Jackin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 tuntui olevan tyhji\u00f6. \u201dMiten te p\u00e4\u00e4sitte t\u00e4nne? Istuitteko viikon verran kopralaivassa?\u201d<\/p>\n
\u201dEn, mutta kun lensin Sydneyyn, menin kyll\u00e4 satamaan etsim\u00e4\u00e4n t\u00e4nne tulevaa laivaa. Siell\u00e4 minua kehotettiin selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, oliko Trans-Oceanic Airwaysin kone l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 t\u00e4nne pikapuoliin. Minua onnisti, sill\u00e4 lentoa piti odottaa vain kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Mutta olisin min\u00e4 totta kai laivallekin l\u00e4htenyt\u201d, Kay lis\u00e4si p\u00e4\u00e4 pystyss\u00e4 kuin rohkea seikkailijatar ainakin.<\/p>\n
H\u00e4n katseli ymp\u00e4rilleen. \u201dJa nyt olen t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Onko t\u00e4m\u00e4 paikka Tulagi? Luulin ett\u00e4 y\u00f6vyin Tulagissa \u2013 brittivirkamies p\u00e4\u00e4sti minut yst\u00e4v\u00e4llisesti vierastaloonsa. Veneenkuljettaja mainitsi sellaisen nimen kuin Hale… Halava? Jotain sinnep\u00e4in.\u201d<\/p>\n
\u201dHalavonlahti, se on tuo tuolla\u201d, Jack sanoi osoittaen l\u00e4nteen, kohti loivan rinteen ja puiden takana n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 syv\u00e4nsinist\u00e4 vett\u00e4. \u201dTulagi on se saari, jolle te laskeuduitte. P\u00e4\u00e4tin kuitenkin risti\u00e4 hotellini Tulagiksi, koska kukaan ei ole kuullut Halavosta mutta joku ehk\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 Tulagin, tai ainakin ne jotka olivat t\u00e4\u00e4ll\u00e4 sodassa.\u201d<\/p>\n
Jack katsoi Kayn kasvoja tutkivasti ja yritti mietti\u00e4, oliko h\u00e4n n\u00e4hnyt ne jossakin tai voisiko ne yhdist\u00e4\u00e4 johonkin, mutta v\u00e4hitellen h\u00e4n alkoi h\u00e4vet\u00e4 tuijottamistaan. Kay ei ollut aivan filmit\u00e4htim\u00e4isen kaunis, mutta h\u00e4nen herk\u00e4t, \u00e4lykk\u00e4\u00e4t ja uteliaat silm\u00e4ns\u00e4 ja kaartuvat kulmakarvansa vangitsivat Jackin katseen. Hetken ajan Jackista tuntui silt\u00e4 kuin heid\u00e4n v\u00e4lilleen olisi muodostunut syv\u00e4 yhteys.<\/p>\n
H\u00e4n p\u00e4\u00e4tti palata alkuper\u00e4iseen keskustelunaiheeseen. \u201dMutta niin, kyll\u00e4 min\u00e4 lensin Donin kanssa. Tai siis olin h\u00e4nen siipimiehens\u00e4. Ja h\u00e4n minun. Aina. Emme koskaan lent\u00e4neet muiden kanssa.\u201d<\/p>\n
Jack kuulosti typer\u00e4lt\u00e4 omissa korvissaan, mutta Kay katsoi h\u00e4nt\u00e4 rohkaisevasti, joten h\u00e4n jatkoi.<\/p>\n
\u201dOlin h\u00e4nen siipimiehens\u00e4, kun h\u00e4n kuoli. Se oli parillinen p\u00e4iv\u00e4. Parittomina p\u00e4ivin\u00e4 h\u00e4n lensi minun siivell\u00e4ni. Se on oikeastaan pitk\u00e4 juttu.\u201d Jack vilkaisi Kayn olkap\u00e4\u00e4n yli lahdelle, miss\u00e4 h\u00e4nen OS2U Kingfisher -vesitasonsa kellui ankkurissa heikon tuulenvireen suuntaisesti.<\/p>\n
Kay asettui mukavammin tuoliinsa, joka rasahteli niin kuin se olisi ollut pett\u00e4m\u00e4isill\u00e4\u00e4n. \u00c4\u00e4net toivat Jackin esipuheeseen uhkaavaa pontta.<\/p>\n
\u201dEn ole varma, haluatteko kuulla kaiken\u201d, Jack sanoi toivoen, ett\u00e4 Kay ei haluaisi.<\/p>\n
\u201dKuulen eritt\u00e4in mielell\u00e4ni, jos vain viitsitte kertoa. Minun on saatava tiet\u00e4\u00e4, miten kaikki tapahtui. Olen miettinyt niin pitk\u00e4\u00e4n, paljonko h\u00e4n joutui k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n.\u201d Kay antoi katseensa kiert\u00e4\u00e4 vehre\u00e4ss\u00e4 maisemassa ja j\u00e4i tutkimaan majan kauniisti koristeltuja ikkunanpuitteita. Sitten h\u00e4n k\u00e4\u00e4nsi vaaleansinisen katseensa Jackin verest\u00e4viin silmiin, joiden ymp\u00e4rill\u00e4 oli tummat renkaat.<\/p>\n
Jack s\u00e4ps\u00e4hti niin kuin h\u00e4nt\u00e4 olisi ly\u00f6ty.<\/p>\n
\u201dEi, en usko ett\u00e4 h\u00e4n tunsi mit\u00e4\u00e4n. Se oli rutiinilento Mundasta Bougainvilleen, ei mit\u00e4\u00e4n erikoista.\u201d Jack poimi lattialta puolityhj\u00e4n olutpullon, maistoi sen v\u00e4lj\u00e4htynytt\u00e4 sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 ja n\u00e4pr\u00e4si repsottavaa etiketti\u00e4 peukalollaan. H\u00e4n tarvitsi jotakin joutavaa oheispuuhastelua voidakseen keskitty\u00e4 ja pysty\u00e4kseen palauttamaan mieleens\u00e4 sen lennon, sill\u00e4 se oli muuttunut h\u00e4nen muistissaan melkein saavuttamattomaksi. Fossiiliksi, jonka p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli kuoletettujen tunteiden sedimentti\u00e4.<\/p>\n
H\u00e4n l\u00e4hti synkille vesille.<\/p>\n
***<\/p>\n
Kun Jack seisoi viimein Kayn kerrostalon edustalla Bostonin Joy Streetill\u00e4, h\u00e4n tunsi olevansa kuin valveunessa. Oli kulunut viisi kuukautta siit\u00e4, kun Kay oli l\u00e4htenyt Tulagista, ja tuona aikana Jack oli kirjoitellut kirjeit\u00e4 tiuhempaan kuin koskaan ennen. H\u00e4n sai my\u00f6s vastakaikua, sill\u00e4 postivene toi jokseenkin aina jonkinlaisen viestin Kaylta. H\u00e4n sieppasi kirjeet postiveneen kuljettajalta, lopetti kulloisetkin ty\u00f6ns\u00e4 ja kiiruhti mietiskelypaikkaansa m\u00e4enlaelle, jolta n\u00e4kyi merelle.<\/p>\n
Jack luki jokaisen kirjeen moneen kertaan ja kuvitteli Kayn istumaan majansa verannalle ja puhumaan h\u00e4nelle kirjeiss\u00e4 kertomistaan asioista. Ensimm\u00e4isin\u00e4 viikkoina h\u00e4nen oli helppo palauttaa mieleens\u00e4 Kayn suloisesti helisev\u00e4 \u00e4\u00e4ni ja jopa aistia aavistus h\u00e4nen kukkaparfyymistaan, mutta ajan my\u00f6t\u00e4 muistot haalistuivat tuskallisesti. H\u00e4nell\u00e4 oli kyll\u00e4 ne valokuvat, jotka Kay oli l\u00e4hett\u00e4nyt heti k\u00e4yntins\u00e4 j\u00e4lkeen, mutta h\u00e4n ei katsellut niit\u00e4, koska pelk\u00e4si n\u00e4kev\u00e4ns\u00e4 varjoja.<\/p>\n
H\u00e4nen muutoksensa oli v\u00e4hitt\u00e4inen mutta ilmiselv\u00e4. H\u00e4n pys\u00e4htyi ihailemaan rantamaisemaa auringonnousun tai auringonlaskun aikaan ja k\u00e4\u00e4ntyi sanoakseen siit\u00e4 jotakin Kaylle, mutta sitten h\u00e4n muisti olevansa yksin ja vavahti. \u00d6isin h\u00e4n makasi valveilla, kulki mieless\u00e4\u00e4n Halavon poluilla Kayn kanssa ja tunsi olonsa lohduttomaksi ja hyl\u00e4tyksi.<\/p>\n
Jack yritti olla my\u00f6nt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 itselleen, miten kovasti h\u00e4n kaipasi Kayta, mutta lopulta h\u00e4nell\u00e4 ei ollut muuta mahdollisuutta kuin l\u00e4hte\u00e4 pitk\u00e4lle matkalle Yhdysvaltoihin. H\u00e4n mietti pitk\u00e4\u00e4n ja ankarasti, miten esitt\u00e4isi asian Martinille. Ei kai h\u00e4n voinut sanoa tuosta vain: \u201dMinulla on Kayta niin kova ik\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 minun pakko menn\u00e4 tapaamaan h\u00e4nt\u00e4 tai loppuel\u00e4m\u00e4ni on yht\u00e4 helvetti\u00e4.\u201d Er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kun h\u00e4n rassasi Martinin kanssa Kingfisherin moottoria, h\u00e4n arveli keksineens\u00e4 hyv\u00e4n verukkeen.<\/p>\n
\u201dHyv\u00e4, ett\u00e4 saadaan vaihdelaatikko kuntoon. Taidetaan muuten tarvita uusia mittareita kojelautaankin. Ei olisi uskonut, ett\u00e4 korkeusmittari alkaa temppuilla, mutta kun olin viime viikolla kymmeness\u00e4 tuhannessa jalassa, mittarissa luki yht\u00e4kki\u00e4 kolme tuhatta. Sitten se pomppasi kahteentoista tuhanteen jalkaan, ja kun laskeuduin, se oli viel\u00e4kin kolmessa tuhannessa. Ja kompassi meni v\u00e4h\u00e4n aikaa sitten jumiin. Harmi, etten ostanut laivaston varikolta varamittareita, koska nyt niit\u00e4 on jo vaikea hankkia. Niill\u00e4 ei taida olla postimyynti\u00e4. Pit\u00e4isik\u00f6h\u00e4n piipahtaa San Franciscoon ostamaan niit\u00e4?\u201d<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4n h\u00e4t\u00e4isen monologin j\u00e4lkeen Martin tuijotti h\u00e4nt\u00e4 t\u00e4yden luvunlaskun ajan ja nauroi sitten niin kovaa, ett\u00e4 oli pudota Kingfisherin siivelt\u00e4.<\/p>\n
Jack alkoi heti perua matkasuunnitelmiaan kustannuksiin vedoten: \u201dTai no ei, antaa olla. Se maksaisi pitk\u00e4n pennin. Meill\u00e4 on Sydneyss\u00e4 muutama varakappale, ja pienell\u00e4 tuurilla siell\u00e4 on mittareita siin\u00e4 laatikossa, jota en ole avannut.\u201d<\/p>\n
Martin hillitsi itsens\u00e4 siksi aikaa, ett\u00e4 sai hymyilty\u00e4 leve\u00e4mmin kuin koskaan ennen. \u201dKuule Jack, Kay on maksanut sinulle jo syd\u00e4men ja aivot, joten turha sinun en\u00e4\u00e4 on pihtailla.\u201d<\/p>\n
Jack ryhtyi pakkaamaan samana iltana.<\/p>\n
Matka oli pitk\u00e4, Tulagista Sydneyyn, Fid\u017eiin ja Havaijille ja sielt\u00e4 San Franciscoon. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen h\u00e4n matkusti mantereen halki junalla Bostoniin ja asettui perille p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n asumaan Back Bay -hotelliin. H\u00e4n ei ollut kirjoittanut Kaylle tulostaan, ja vasta hotelliin kirjoittautuessaan h\u00e4n tuli ajatelleeksi, ett\u00e4 olisi ehk\u00e4 kannattanut antaa ennakkovaroitus.<\/p>\n
Oli miten oli, lauantaina puoliltap\u00e4ivin h\u00e4n seisoi viimein kerrostalon alaovella, tarkisti viel\u00e4 osoitteen Kayn tuoreimmasta kirjeest\u00e4 ja astui sis\u00e4\u00e4n. Kayn asunto oli nelj\u00e4nness\u00e4 kerroksessa. Kun Jack nousi portaita, h\u00e4n huomasi hidastavansa vauhtiaan sit\u00e4 enemm\u00e4n, mit\u00e4 ylemm\u00e4s h\u00e4n p\u00e4\u00e4si, ei v\u00e4symyksen vaan tahdonvoiman hiipumisen vuoksi. Viimeiset kahdeksantoista askelmaa olivat vaikeimmat, mutta matkan p\u00e4\u00e4tteeksi h\u00e4n seisoi Kayn ovella.<\/p>\n
H\u00e4n vilkaisi kukkakimppuaan ja mietti, pit\u00e4isik\u00f6 se ottaa k\u00e4\u00e4reist\u00e4\u00e4n, mutta sitten h\u00e4n tuumi, ett\u00e4 ne olisi vaikea piilottaa. H\u00e4n oikaisi solmionsa ja ty\u00f6nsi hattunsa huolettomasti vinoon, mutta hetken mietitty\u00e4\u00e4n h\u00e4n asetteli sen taas asiallisemmin.<\/p>\n
Kesken t\u00e4m\u00e4n harkinnan Kay avasi oven ja n\u00e4ytti s\u00e4teilev\u00e4lt\u00e4 mittatilausjakkupuvussaan. N\u00e4ky vaikutti Jackiin kuin isku p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Kayn silm\u00e4t suurenivat, ja mustat ohuet kulmakarvat, joita Jack niin rakasti, kaartuivat ilmeikk\u00e4\u00e4sti niiden yll\u00e4.<\/p>\n
\u201dJack! Mit\u00e4 sin\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 teet?\u201d Kay rynt\u00e4si h\u00e4nen sylins\u00e4. Jack syleili h\u00e4nt\u00e4 sanakaan sanomatta ja ty\u00f6nsi h\u00e4net sitten kauemmas, jotta voisi jatkaa h\u00e4nen ihasteluaan. Kay nauroi, suuteli Jackia poskelle ja kiskoi h\u00e4net asuntoon halailtavaksi. Jack onnistui pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kukkakimpun ehj\u00e4n\u00e4 ja ojensi sen Kaylle, kun t\u00e4m\u00e4n \u00e4llistys alkoi laantua.<\/p>\n
\u201dSain siis yll\u00e4tetty\u00e4 sinut?\u201d<\/p>\n
\u201dEtt\u00e4 saitko! Ja miten ihania kukkia! Mist\u00e4 tiesit, ett\u00e4 puen t\u00e4n\u00e4\u00e4n punaista ylle?\u201d h\u00e4n kujersi kaivellessaan kaapista sopivaa maljakkoa.<\/p>\n
Jack katseli asunnossa ymp\u00e4rilleen. Jopa h\u00e4n huomasi, ett\u00e4 se oli sisustettu eritt\u00e4in hyv\u00e4ll\u00e4 maulla. Ikkunoista kantautui liikenteen huminaa ja tyytt\u00e4ily\u00e4, ja Jack pani merkille, miten erilaisia kaupungin \u00e4\u00e4net olivat verrattuna h\u00e4nen viidakkoonsa. Makuuhuoneen ovi oli raollaan, ja Jack n\u00e4ki vilauksen valtavasta vuoteesta, jonka p\u00e4iv\u00e4peitteelle oli heitelty kaikenlaisia asusteita. P\u00e4iv\u00e4n v\u00e4ri\u00e4 oli kenties ollut hankala p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, h\u00e4n tuumi.<\/p>\n
\u201dMiss\u00e4 sin\u00e4 asut?\u201d Kay hoilasi keitti\u00f6st\u00e4, miss\u00e4 valuva hana piti meteli\u00e4.<\/p>\n
\u201dBack Bayssa\u201d, Jack vastasi.<\/p>\n
\u201dSeh\u00e4n on tosi k\u00e4tev\u00e4\u00e4!\u201d Kay tuli olohuoneeseen kukat k\u00e4dess\u00e4\u00e4n, pani maljakon py\u00f6re\u00e4lle lasip\u00f6yd\u00e4lle ja k\u00e4\u00e4nteli sitten kukkia sinne ja t\u00e4nne, kunnes oli tyytyv\u00e4inen asetelmaan.<\/p>\n
\u201dToivottavasti sinulla on viikko tai pari aikaa. En anna sinun l\u00e4hte\u00e4 ihan heti!\u201d h\u00e4n julisti. \u201dValitettavasti tulit juuri, kun minun pit\u00e4\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 keskustaan tapaamaan yst\u00e4vi\u00e4ni. Tuletko mukaan? Sano ett\u00e4 tulet!\u201d<\/p>\n
\u201dMinusta olisi kiusallista tunkea sinun tapaamiseesi\u201d, Jack tunnusti. \u201dMutta jos sinulla on illalla vapaata, voisimme menn\u00e4 sy\u00f6m\u00e4\u00e4n jonnekin. Minulla ei ole paikkaa mietittyn\u00e4, mutta sin\u00e4 varmaan tied\u00e4t mukavan ja viihtyis\u00e4n ravintolan t\u00e4st\u00e4 l\u00e4hist\u00f6lt\u00e4.\u201d<\/p>\n
Kay mietti pienen hetken. \u201dKeksin kyll\u00e4 jotain. Mit\u00e4 jos tapaisimme Back Bayn aulassa suunnilleen… kahdeksalta?\u201d<\/p>\n
Jack hymyili. \u201dN\u00e4hd\u00e4\u00e4n silloin siell\u00e4. Mutta l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n nyt, ettet my\u00f6h\u00e4styt tapaamisestasi.\u201d He laskeutuivat portaita niin nopeasti kuin Kay p\u00e4\u00e4si korkokengill\u00e4\u00e4n, ja Jack viittoi h\u00e4nelle taksin. Kay kurkotti suutelemaan Jackin poskea, ja h\u00e4nen suukostaan j\u00e4i eritt\u00e4in punainen tahra, jonka h\u00e4n pyyhki nen\u00e4liinallaan. \u201dKahdeksalta sitten! Olen niin iloinen, kun tulit!\u201d h\u00e4n sanoi Jackille taksin avoimesta ikkunasta, ja sitten taksi liittyi liikennevirtaan ja vei h\u00e4net pois.<\/p>\n
Jack seisoi hetken hiljaa silm\u00e4t kiinni, hengitti sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 kaupungin tuoksuja ja antoi sen v\u00e4r\u00e4htelyn l\u00e4p\u00e4ist\u00e4 ruumiinsa. Toitottavia autontorvia, korkojen kopinaa jalkak\u00e4yt\u00e4v\u00e4ll\u00e4, poliisinpilli \u2013 \u00e4\u00e4net sulautuivat yhdeksi h\u00e4nen mieless\u00e4\u00e4n ja toivottivat h\u00e4net tervetulleeksi takaisin sivistyksen pariin. Sitten h\u00e4n avasi silm\u00e4ns\u00e4, nosti hattua ohitseen kulkevalle vanhalle naiselle ja k\u00e4veli hotellille leve\u00e4sti virnistellen.<\/p>\n
H\u00e4n oli valmiina iltaa varten jo puoli seitsem\u00e4lt\u00e4 ja p\u00e4\u00e4tti menn\u00e4 odottamaan Kayta aulabaariin. \u201dMartini, kiitos\u201d, h\u00e4n sanoi smokkipukuiselle baarinpit\u00e4j\u00e4lle, joka sekoitti juoman ihailtavan t\u00e4sm\u00e4llisesti verrattuna hotelli Tulagin touhuihin. H\u00e4n valitsi aulan per\u00e4lt\u00e4 nojatuolin ja istuutui nauttimaan drinkist\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Aika mateli eteenp\u00e4in. H\u00e4n vilkuili merivoimien kelloaan kolmen minuutin v\u00e4lein, mutta odotuskin oli suurenmoista. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 h\u00e4n oli, tuhansien kilometrien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kotoa, odottamassa upean naisen saapumista. Kun Kay purjehti sis\u00e4\u00e4n hotellin ovista sinisess\u00e4, olkap\u00e4\u00e4t paljastavassa puvussaan, jonka p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli bolero, Jack tunsi syd\u00e4mens\u00e4 ly\u00f6v\u00e4n muutaman triolin ennen kuin syke asettui tasaisemmaksi, tosin aiempaa kiivaammaksi. Kay oli tapansa mukaan tyrm\u00e4\u00e4v\u00e4 n\u00e4ky, ja kerrankin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n Jack sai olla se mies, jota sen n\u00e4k\u00f6inen nainen k\u00e4\u00e4ntyi katsomaan aulassa.<\/p>\n
\u201dHei taas!\u201d Kay suuteli h\u00e4nt\u00e4 poskelle. \u201dAjattelin, ett\u00e4 voisimme menn\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lliselle Parker\u2019siin.\u201d<\/p>\n
\u201dKaikki paikat k\u00e4yv\u00e4t, kunhan sin\u00e4 olet siell\u00e4\u201d, Jack sanoi ja sai Kaylta tavoittelemansa hymyn.<\/p>\n
\u201dSinne k\u00e4velee kaksikymment\u00e4 minuuttia, mutta voimme menn\u00e4 taksilla jos haluat\u201d, Kay sanoi johdattaessaan Jackin pois aulasta. Jackin olisi tehnyt mieli k\u00e4vell\u00e4 ja pitkitt\u00e4\u00e4 heid\u00e4n yhteist\u00e4 aikaansa, mutta ulkona oli viile\u00e4\u00e4, joten h\u00e4n ehdotti taksia. H\u00e4nell\u00e4 olisi kyll\u00e4 koko ilta aikaa paistatella Kayn huomiossa.<\/p>\n
Kun he olivat valinneet ateriansa Parker\u2019sin laajasta ruokalistasta ja maistaneet viini\u00e4, Kay laski k\u00e4tens\u00e4 p\u00f6yt\u00e4liinalle. \u201dOn aivan ihanaa n\u00e4hd\u00e4 sinut t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Kun l\u00e4hdin Tulagista, halusin p\u00e4\u00e4st\u00e4 takaisin niin pian kuin mahdollista, mutta tied\u00e4th\u00e4n millaista se on, kun on t\u00f6it\u00e4 ja muuta.\u201d<\/p>\n
\u201dT\u00e4ytyy kyll\u00e4 my\u00f6nt\u00e4\u00e4\u201d, Jack sanoi, \u201detten kysellyt sinulta silloin mit\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4st\u00e4si. En edes tied\u00e4, mit\u00e4 teet ty\u00f6ksesi.\u201d<\/p>\n
Kay hymyili vienosti. \u201dMeill\u00e4 oli muita puheenaiheita. Mutta olen t\u00f6iss\u00e4 Bostonin koulujen taloushallinnossa. Ty\u00f6 on mukavaa, tosin Don ja min\u00e4 aioimme avata sodan j\u00e4lkeen lentokoulun, jossa h\u00e4n olisi ollut opettajana ja min\u00e4 johtajana.\u201d<\/p>\n
Jack kaiveli taskuaan. \u201dDonista puheen ollen, minulla on taas sinulle jotakin.\u201d H\u00e4n otti taskustaan pienen kirjan, nahkakantisen ja tuhanteen kertaan luetun, ja ojensi sen Kaylle. \u201dOtin t\u00e4m\u00e4n Donin tavaroista sen j\u00e4lkeen, kun h\u00e4n kaatui. En oikein tied\u00e4 miksi. Olen lukenut siit\u00e4 joitain kohtia. Varmaan ensimm\u00e4inen runokirja, jota olen lukenut koulun j\u00e4lkeen.\u201d Kay otti kirjan.<\/p>\n
\u201dKappas vain\u201d, Kay sanoi vajoten syvemm\u00e4lle tuoliinsa. \u201dEnp\u00e4 olisi arvannut, ett\u00e4 kohtaan viel\u00e4 herra Khaijamin.\u201d<\/p>\n
Jack hymyili. \u201dSitten kai tied\u00e4t, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli jonkinlainen ohjekirja Donin omistajalle. T\u00e4ss\u00e4 on loputtomasti sutkauksia ja kuolemattomia viisauksia, joita h\u00e4n viljeli aina tilaisuuden tullen.\u201d Jack n\u00e4ki, ett\u00e4 Kayn kasvoilla h\u00e4iv\u00e4hti varjoja, ja h\u00e4n alkoi mietti\u00e4, oliko kirjan tuominen ollut sittenk\u00e4\u00e4n hyv\u00e4 ajatus.<\/p>\n
Kay katsoi kirjaa pitk\u00e4n tovin. \u201dOhjekirja k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4lle, ei omistajalle\u201d, h\u00e4n sanoi viimein. \u201dDonilla ei ollut omistajaa, mink\u00e4 h\u00e4n teki minulle hyvin selv\u00e4ksi. Mutta t\u00e4m\u00e4 kirja on kyll\u00e4 tosiaan t\u00e4ynn\u00e4 pieni\u00e4 juttuja, jotka vieh\u00e4ttiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on FitzGeraldin k\u00e4\u00e4nn\u00f6s, joka oli h\u00e4nelle ik\u00e4\u00e4n kuin \u2019kentt\u00e4k\u00e4sikirja\u2019, niin kuin tahroista ja kuluneista reunoista n\u00e4kyy. Donilla oli my\u00f6s Whinfieldin k\u00e4\u00e4nn\u00f6s, oikein kaunis kovakantinen kirja, mutta sit\u00e4 luettiin vain sunnuntaisin. H\u00e4n vertaili niit\u00e4 toisiinsa ja tutki niit\u00e4 tuntikaudet.\u201d<\/p>\n
Kay selasi hetken ja luki Jackille:<\/p>\n
<\/p>\n
Juon viini\u00e4, kun viel\u00e4 syd\u00e4n huokaa,<\/em><\/p>\n ja siin\u00e4 mulle viimepesu suokaa<\/em><\/p>\n ja k\u00e4\u00e4rinliinoikseni viininlehv\u00e4t \u2013<\/em><\/p>\n ja kukkatarhan taakse kumpu luokaa.<\/em><\/p>\n <\/p>\n \u201dTuo on nelis\u00e4e 91, se oli yksi h\u00e4nen suosikeistaan.\u201d Jack ny\u00f6kk\u00e4si, sill\u00e4 h\u00e4n tunnisti sanat. \u201dH\u00e4n siteerasi 91:t\u00e4 yleens\u00e4 silloin, kun oli ollut edellisiltana ryypp\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja tunsi riekkumisen nahoissaan.\u201d<\/p>\n Kay kallisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. \u201dSanoiko h\u00e4n koskaan ottavansa \u2019seiskaneloset\u2019?\u201d<\/p>\n Jack yritti kovasti muistella.<\/p>\n \u201dNiin kuin vaikka n\u00e4in: \u2019Eik\u00f6h\u00e4n oteta t\u00e4n\u00e4\u00e4n seiskaneloset eik\u00e4 p\u00e4\u00e4tet\u00e4 talokaupoista\u2019?\u201d Kay selvensi.<\/p>\n Jack kuuli Donin \u00e4\u00e4nen toistavan kaikuna Kayn sanoja. \u201dKuulostaa kyll\u00e4 tutulta. H\u00e4n heitteli puheensa sekaan joskus omituisia numeroita, mutta kun meill\u00e4 ei ollut t\u00e4t\u00e4 salauksenpurkukirjaa, niin annoimme asian olla… Nyt niiss\u00e4 numeroissa on tietysti j\u00e4rke\u00e4.\u201d<\/p>\n \u201dVilkaise t\u00e4t\u00e4.\u201d Kay heitti kirjan h\u00e4nelle. \u201dKoetahan purkaa salaus nyt.\u201d<\/p>\n Jack lehteili ruskeita ja tahriintuneita sivuja, kunnes h\u00e4n l\u00f6ysi oikean kohdan:<\/p>\n <\/p>\n My\u00f6s t\u00e4n\u00e4\u00e4n eilistuhmuus tunkee luo,<\/em><\/p>\n ja huomen voiton tahi tuskan tuo:<\/em><\/p>\n siis juo! \u2013 et tied\u00e4, mist\u00e4 tulit, miksi \u2013<\/em><\/p>\n et tied\u00e4, miksi menet, minne…juo!<\/em><\/p>\n <\/p>\n Jack hymyili. \u201dTuo on kyll\u00e4 silkkaa Donia, oli numeroita tai ei. Tuon viimeisen s\u00e4keen muistan kuulleeni varsinkin Yl\u00e4ilmassa.\u201d<\/p>\n \u201dKesken lennon? Ihanko oikeasti?\u201d<\/p>\n Jack virnuili. \u201dEi, kun Yl\u00e4ilma oli meid\u00e4n kantakapakkamme koulutusaikana… vietimme siell\u00e4 paljon aikaa.\u201d<\/p>\n \u201dYmm\u00e4rr\u00e4n.\u201d Kay hymyili ilottomasti. \u201dValitettavasti minulle selvisi, ett\u00e4 herra Khaijam osaa olla inhottavakin. Aina kun halusin suunnitella tulevaisuutta tai laatia jonkinlaista aikataulua el\u00e4m\u00e4llemme tai puhua perheen perustamisesta, sain kuulla, ett\u00e4 olin nalkuttava viisvitonen.\u201d<\/p>\n Jack k\u00e4\u00e4ntyi j\u00e4lleen kirjan puoleen, sill\u00e4 kertaa paljon pienemm\u00e4ll\u00e4 innolla. H\u00e4n luki nelis\u00e4keen mutta ei lausunut sit\u00e4 \u00e4\u00e4neen:<\/p>\n <\/p>\n Oi tulkaa, veikot, juhlaan juhlien:<\/em><\/p>\n nyt toista kertaa olen sulhanen \u2013<\/em><\/p>\n nyt lapsettoman J\u00e4rjen hylj\u00e4ten<\/em><\/p>\n vien vuoteeseeni Viinin tytt\u00e4ren!<\/em><\/p>\n <\/p>\n Jack pudisteli p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. \u201dOlen pahoillani. Tied\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4n oli toisinaan melkoinen sika, mutta ett\u00e4 h\u00e4n kohteli sinua noin… en olisi arvannut sit\u00e4 mahdolliseksi.\u201d H\u00e4n onnistui katkaisemaan lauseensa ennen kuin sanoi jotakin typer\u00e4\u00e4, kuten: \u201dMin\u00e4 en kyll\u00e4 tekisi niin.\u201d<\/p>\n Kay maistoi valkoviini\u00e4\u00e4n. \u201dH\u00e4n halusi ett\u00e4 min\u00e4 olisin yht\u00e4 huoleton kuin h\u00e4nkin, keskittyisin ker\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ja hankkimaan muistoja, mutta jonkun t\u00e4ytyi pit\u00e4\u00e4 meid\u00e4t maan kamaralla. Sen jonkun oli pakko olla min\u00e4, koska h\u00e4n ei osannut edes pit\u00e4\u00e4 \u0161ekkivihkoa plussan puolella. Yritin ottaa h\u00e4nen k\u00e4yt\u00f6ksens\u00e4 rakkaudenosoituksena, mutta joskus minusta tuntuu, ett\u00e4 h\u00e4n halusi satuttaa minua rangaistukseksi siit\u00e4, ett\u00e4 olin niin j\u00e4rkev\u00e4 ja tyls\u00e4.\u201d<\/p>\n Jackin oli esitett\u00e4v\u00e4 vastalause. \u201dTuota en usko. Sin\u00e4 olet kaikkea muuta kuin tyls\u00e4. Olet virkist\u00e4vint\u00e4 seuraa, mit\u00e4 minulla on koskaan ollut!\u201d<\/p>\n Kay kiitti hymyillen mutta muistutti sitten: \u201dKun Don oli l\u00e4sn\u00e4, kaikki muut olivat tylsi\u00e4, vai mit\u00e4 sanot?\u201d<\/p>\n Jack my\u00f6nsi t\u00e4m\u00e4n kohauttamalla olkap\u00e4it\u00e4\u00e4n. He vaikenivat hetkeksi. Jack tuumi, ett\u00e4 h\u00e4nen edesmenneess\u00e4 yst\u00e4v\u00e4ss\u00e4\u00e4n oli paljon enemm\u00e4n puolia kuin h\u00e4n oli tullut ajatelleeksi. H\u00e4nen oli my\u00f6s my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 Kay oli h\u00e4nelle tasainen sekoitus onnea ja tuskaa. H\u00e4nen oli ponnisteltava ankarasti, jottei h\u00e4n rakastuisi Kayhyn korviaan my\u00f6ten. Sellainen sinnittely oli t\u00e4ytt\u00e4 kidutusta.<\/p>\n He k\u00e4\u00e4nsiv\u00e4t keskustelun j\u00e4lleen turvallisemmille vesille, pois Donista. Kay kyseli Jackin viimeaikaisista hankkeista Tulagissa, hotellin menestyksest\u00e4, Martinin kuulumisista ja ties mist\u00e4 muusta. Jack oli aikonut selvitt\u00e4\u00e4, milloin Kay palaisi saarelle, tulisiko t\u00e4m\u00e4 kenties h\u00e4nen vaimokseen ja el\u00e4isiv\u00e4tk\u00f6 he yhdess\u00e4 onnellisina el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 loppuun asti, mutta kuten tavallista, h\u00e4n ei saanut esitetty\u00e4 edes viattominta n\u00e4ist\u00e4 kysymyksist\u00e4. H\u00e4n oli aivan yht\u00e4 turhautunut kuin ennenkin t\u00e4llaisissa tilanteissa, mutta sill\u00e4 kertaa tunne oli katkeransuloisempi kuin koskaan.<\/p>\n P\u00e4iv\u00e4llinen oli erinomainen, ja he viipyiv\u00e4t ravintolassa my\u00f6h\u00e4\u00e4n. Sitten Jack saattoi Kayn kotiin, joka oli vain muutaman minuutin k\u00e4velymatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Ovella Kay otti runokirjan j\u00e4lleen esiin. \u201dKun Don l\u00e4hti viimeisen kerran, h\u00e4n sanoi minulle yhden luvun. Se oli \u201945\u2019, ja h\u00e4n sanoi, ett\u00e4 voi menn\u00e4 vuoteen -45 asti ennen kuin h\u00e4n palaa lopullisesti kotiin. Tiesimme kumpikin, ett\u00e4 se oli viittaus herra Khaijamiin, ja tiesin mit\u00e4 h\u00e4n halusi minun tekev\u00e4n sill\u00e4 runolla. Panin sen kaikkiin kuolinilmoituksiin, vaikka h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 ei anna minulle sit\u00e4 ikin\u00e4 anteeksi. Hyv\u00e4\u00e4 y\u00f6t\u00e4, Jack \u2013 soitan sinulle huomenna!\u201d<\/p>\n Jack k\u00e4veli takaisin hotelliinsa, ihan vain siksi, ett\u00e4 voisi piehtaroida ilossa pitemp\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Aamulla h\u00e4n meni etsim\u00e4\u00e4n taksia. H\u00e4n kysyi kuskilta, miss\u00e4 olisi antikvaarinen kirjakauppa, ja sai kyydin West Streetill\u00e4 olevaan Brattle Book Shopiin. Jack astui sis\u00e4\u00e4n ja suuntasi suoraan runokirjahyllyn luo. H\u00e4n l\u00f6ysi muutaman kappaleen Khaijamia; nelis\u00e4e 45 ei tuntunut h\u00e4nest\u00e4 erityisen merkitykselliselt\u00e4 kuvitetussa ja nahkakantisessa Whinfieldin k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksess\u00e4, mutta kun h\u00e4n luki FitzGeraldin editiota, h\u00e4nen oli ment\u00e4v\u00e4 istumaan, niin kirkkaana Don piirtyi h\u00e4nen mieleens\u00e4:<\/p>\n <\/p>\n On ruumis kenties teltta, lepomaja<\/em><\/p>\n sulttaanin, jonka suuntana on raja<\/em><\/p>\n ja valtakunta Kuoleman… H\u00e4n l\u00e4htee \u2013<\/em><\/p>\n ja teltan purkaa synkk\u00e4 Opastaja.<\/em><\/p>\n <\/p>\n H\u00e4n osti kirjan. K\u00e4velymatka takaisin hotelliin oli pitk\u00e4, hidas ja ajatusten t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4. Pieni kirja tuntui painavalta h\u00e4nen taskussaan.<\/p>\n P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 h\u00e4n l\u00e4hti huvikseen kuljeskelemaan kaupungilla. Vilkkaat kadut ja ohi kiiruhtavat ihmisjoukot viihdyttiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 jonkin aikaa mutta tuntuivat my\u00f6s v\u00e4sytt\u00e4vilt\u00e4; Tulagissa h\u00e4nen ei tarvinnut pysytell\u00e4 valppaana niin pitki\u00e4 aikoja muulloin kuin lent\u00e4ess\u00e4\u00e4n, ja silloinkin vain huonolla s\u00e4\u00e4ll\u00e4. Taksien v\u00e4istely oli hauskaa aikansa, mutta lounaalla kellarikahvilassa h\u00e4n alkoi jo kaivata palmujen kahinaa leppe\u00e4ss\u00e4 tuulessa ja veden liplatusta Kingfisherin kelluketta vasten.<\/p>\n Kayn puhelinsoitto kolmen maissa palautti kuitenkin hetkess\u00e4 h\u00e4nen tarmonsa, ja ajatus Kayn tapaamisesta t\u00e4ytti h\u00e4net odottavalla riemulla. Kay kysyi, voisivatko he tavata viidentoista minuutin kuluttua hotellin aulassa. Jack ehti alakertaan kymmeness\u00e4 minuutissa. Kay pyyh\u00e4lsi sis\u00e4\u00e4n py\u00f6r\u00f6ovista kulmat koholla kuten viimeksikin. \u201dJack, min\u00e4 keksin juuri jotain. Kerron sinulle taksissa.\u201d Jack tuli per\u00e4ss\u00e4, kun Kay kiskoi h\u00e4nt\u00e4 k\u00e4sivarresta.<\/p>\n Kun he istuivat taksissa hotellin edustalla, Jack k\u00e4\u00e4ntyi katsomaan Kayta odottavasti. Viimein Kay ryk\u00e4isi. \u201dEnsin ajattelin, ett\u00e4 voisimme menn\u00e4 vaikka kahville, mutta sitten tuli mieleeni kysy\u00e4, haluaisitko k\u00e4yd\u00e4 Donin haudalla. Ei meid\u00e4n tarvitse, jos et tahdo\u201d, h\u00e4n kysyi ilme kerrankin vakavana.<\/p>\n Jack ei ollut tullut ajatelleeksikaan, ett\u00e4 Donilla oli hauta. Hetken mietitty\u00e4\u00e4n h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti, ett\u00e4 halusi n\u00e4hd\u00e4 sen, joskin l\u00e4hinn\u00e4 siksi, ett\u00e4 Kay tuntui haluavan n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sen h\u00e4nelle. \u201dIlman muuta\u201d, h\u00e4n sanoi hymyillen.<\/p>\n \u201dMin\u00e4 katsos muistin, etten ole k\u00e4ynyt haudalla Tulagista paluun j\u00e4lkeen. Kuljettaja, Mount Auburnin hautausmaalle, kiitos.\u201d Kun taksi l\u00e4hti matkaan, Kay kaiveli k\u00e4silaukustaan huulipunapuikon ja kohensi sill\u00e4 virheet\u00f6nt\u00e4 meikki\u00e4\u00e4n. Jack huomasi, ett\u00e4 ele oli peittely\u00e4, ja antoi Kayn olla rauhassa kunnes t\u00e4m\u00e4 oli valmis puhumaan h\u00e4nen kanssaan. He juttelivat loppumatkan ajan paikoista, joiden ohi he ajoivat, ja el\u00e4m\u00e4st\u00e4 Bostonissa yleens\u00e4.<\/p>\n He ostivat hautausmaan kukkakaupasta pienen sinivalkoisen kukkavihkon ja k\u00e4veliv\u00e4t sitten verkalleen polkuja, jotka kapenivat v\u00e4hitellen, kunnes he tulivat pienelle m\u00e4elle. Sen laella oli valkoinen marmorikivi, jossa ei ollut muuta koristelua kuin kaareva yl\u00e4osa ja kullattu teksti, jossa luki \u201dDon Wheeler USMC\u201d ja Donin syntym\u00e4- ja kuolinajat. Kay laski kukat maahan hautakiven eteen.<\/p>\n Jack tuijotti pient\u00e4 kivipaatta pitk\u00e4n aikaa. \u201dJuuri tuollaisen h\u00e4n olisi varmaan halunnut, koruttoman\u201d, h\u00e4n sanoi ja katsoi Kayta. Kay soi h\u00e4nelle pienen surullisen hymyn ja otti k\u00e4silaukustaan nen\u00e4liinan.<\/p>\n \u201dH\u00e4n inhosi sellaisia itsekeskeisi\u00e4 monumentteja, joita t\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4kee. Emme puhuneet n\u00e4ist\u00e4 asioista, mutta jotenkin min\u00e4 tiesin, mit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 tehd\u00e4. \u00c4itini halusi auton kokoisen kiven, mutta min\u00e4 en antanut periksi.\u201d<\/p>\n Jack sai ajatuksen, jonka h\u00e4n viimeisteli \u00e4\u00e4neen. \u201dEn ole muuten n\u00e4hnyt aiemmin yht\u00e4\u00e4n sotakaverilleni pystytetty\u00e4 hautakive\u00e4. Kyll\u00e4h\u00e4n niit\u00e4 kiven tarvitsijoita oli \u2013 taisimme menett\u00e4\u00e4 sodan aikana kolmisenkymment\u00e4, ei kun nelj\u00e4kymment\u00e4 ohjaajaa… mutta he vain j\u00e4iv\u00e4t palaamatta. Yksi kuoli tapaturmassa, kun kone laskeutui h\u00e4nen koneensa p\u00e4\u00e4lle, joten h\u00e4net me p\u00e4\u00e4simme hautaamaan, mutta muut vain haihtuivat minun el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni. Nyt kun n\u00e4en tuon haudan… En tied\u00e4 mit\u00e4 sanoisin.\u201d<\/p>\n Kay tarttui h\u00e4nt\u00e4 k\u00e4dest\u00e4. \u201dToivottavasti t\u00e4m\u00e4 ei ole sinulle liian masentavaa.\u201d<\/p>\n Jack kohotti katseensa vihreisiin puihin ja tajusi kuulevansa ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa Bostonissa lehtien kahinaa, mik\u00e4 sai h\u00e4net paremmalle mielelle. \u201dEi, hyv\u00e4 vain kun tulimme.\u201d<\/p>\n \u201dEhk\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4t nyt, miksi etsin sinut k\u00e4siini Tulagista. K\u00e4vin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 vuosikaudet katsomassa t\u00e4t\u00e4 hautaa ja hakemassa lohtua. Se auttoi jonkin aikaa, mutta er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 minun oli kerta kaikkiaan pakko saada selville, mit\u00e4 oli tapahtunut. Se ei riitt\u00e4nyt, ett\u00e4 hautasin minua ja Donia esitt\u00e4v\u00e4n kuvan ja Whinfieldin nahkakantisen Omar Khaijam -k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen. Mutta kun tapasin sinut ja kuulin mit\u00e4 oli tapahtunut, p\u00e4\u00e4sin vapaaksi.\u201d<\/p>\n He seisoivat siin\u00e4 viel\u00e4 hetken, kaksi ihmist\u00e4 kolmannen haudalla, sodan yhdist\u00e4min\u00e4 ja erottamina. Sitten Kay tarjosi h\u00e4nelle k\u00e4sipuoltaan. \u201dL\u00e4hdet\u00e4\u00e4nk\u00f6?\u201d<\/p>\n Jack tarttui h\u00e4neen, ja he l\u00e4htiv\u00e4t taakseen katsomatta.<\/p>\n *<\/p>\n Jackin kotiinpaluun aika koitti aivan liian pian. He viettiv\u00e4t viimeisen yhteisen iltansa ravintola Hi-Hatissa nauttien upeasta ateriasta ja Erroll Garnerin soitosta. Kun Jack saattoi Kayn kotiin, he seisoivat ovella pitk\u00e4\u00e4n ja katselivat toisiaan silmiin. \u201dHaluaisitko tulla kahville?\u201d Kay kysyi ja hymyili sit\u00e4 hymy\u00e4, jota Jack oli oppinut rakastamaan.<\/p>\n Jack oli varma, ettei h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ainakaan siit\u00e4 vaikeutuisi, jos h\u00e4n tulisi asuntoon. H\u00e4n oli niin pahasti pihkassa, ett\u00e4 ajatuskin kotimatkasta tuntui kauhealta. \u201dMik\u00e4s siin\u00e4\u201d, h\u00e4n my\u00f6ntyi, ja he meniv\u00e4t yl\u00e4kertaan. He suutelivat sulkiessaan oven per\u00e4ss\u00e4\u00e4n ja suutelivat koko matkan makuuhuoneeseen. Kun he makasivat vuoteella, Jack tunsi Kayn pehme\u00e4n ja l\u00e4mpim\u00e4n ihon omaansa vasten ja oli t\u00e4ydellisen tyytyv\u00e4inen.<\/p>\n H\u00e4n her\u00e4si, kun Kay istuutui vuoteenreunalle aamutakissaan. \u201dT\u00e4ss\u00e4 on se kahvi, jonka lupasin\u201d, Kay sanoi hymyillen ja asetti tarjottimen h\u00e4nen syliins\u00e4. Jack maistoi h\u00f6yry\u00e4v\u00e4\u00e4 kahvia ja hymyili leve\u00e4sti. H\u00e4n siveli voita ja hilloa paahtoleiv\u00e4lleen ja tarkasteli Kayn kasvoja samalla kun s\u00f6i.<\/p>\n \u201dMiksi sin\u00e4 noin teet? Siis katsot minua. En ole ihan hehkeimmill\u00e4ni\u201d, Kay sanoi muka ujona.<\/p>\n \u201dMinun pit\u00e4\u00e4 painaa mieleeni maailman suloisin n\u00e4ky\u201d, Jack sanoi. \u201dMinun t\u00e4ytyy vied\u00e4 jotain sinusta mukanani Tulagiin.\u201d<\/p>\n \u201dPitikin kysy\u00e4 sinulta siit\u00e4\u201d, Kay sanoi. \u201dAiotko sin\u00e4 asua siell\u00e4 koko ik\u00e4si, vai oletko valmis harkitsemaan paluuta kotimaahan?\u201d<\/p>\n Jack pid\u00e4tteli hetken hengityst\u00e4\u00e4n. \u201dEnp\u00e4 usko, ett\u00e4 en\u00e4\u00e4 palaan. Jotenkin minusta tuntuu, ett\u00e4 kotini on siell\u00e4. Kun is\u00e4 kuoli, h\u00e4n pyysi minua el\u00e4m\u00e4\u00e4n omalla tavallani, ja juuri nyt minun tapani tuntuu t\u00e4lt\u00e4.\u201d<\/p>\n Kayn pettymys n\u00e4kyi h\u00e4nen kasvoillaan sekunnin murto-osan ajan. \u201dMutta sinun pit\u00e4\u00e4 tulla k\u00e4ym\u00e4\u00e4n uudestaan t\u00e4\u00e4ll\u00e4! Tai min\u00e4 voin k\u00e4yd\u00e4 siell\u00e4, jos sinulla on maja vapaana minua varten.\u201d<\/p>\n Jack oli iloinen, kun Kay p\u00e4\u00e4sti h\u00e4net niin v\u00e4h\u00e4ll\u00e4. \u201dTied\u00e4t kyll\u00e4, ett\u00e4 maja numero yhdeks\u00e4n on aina varattu sinulle.\u201d Jack l\u00e4hestulkoon kuuli, miten h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 sirpaleet helisiv\u00e4t h\u00e4nen muutoin tyhj\u00e4ss\u00e4 rinnassaan.<\/p>\n Kun he olivat k\u00e4yneet vuorotellen suihkussa, Jack j\u00e4tti hyv\u00e4stit. Viimeinen suudelma, ja viimeinen syleily, ja irti p\u00e4\u00e4st\u00e4minen niin henkisesti kuin ruumiillisestikin, olivat raskaita, mutta h\u00e4n oli k\u00e4ynyt n\u00e4m\u00e4 rasitukset l\u00e4pi mieless\u00e4\u00e4n jo moneen kertaan.<\/p>\n Kun ovi sulkeutui Jackin per\u00e4ss\u00e4, Kay ei tiennyt mit\u00e4 olisi tehnyt seuraavaksi. H\u00e4n istuutui v\u00e4h\u00e4ksi aikaa ja yritti lukea, mutta pian h\u00e4n meni soittamaan \u00e4idilleen. \u00c4iti ilahtui, kun Kay ehdotti yhteist\u00e4 lounasta, sill\u00e4 h\u00e4n halusi kuulla, mit\u00e4 tytt\u00f6 oli puuhaillut viime ajat.<\/p>\n He tapasivat hotelli Parker\u2019sissa. Kay ei maininnutkaan Jackia vaan rupatteli kaikesta muusta. Lopulta rouva Willis ei en\u00e4\u00e4 kest\u00e4nyt. \u201dNo? Ent\u00e4s se Jack? Onko h\u00e4n yh\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4? Tuotko sin\u00e4 h\u00e4net n\u00e4ytille, kenties p\u00e4iv\u00e4lliselle?<\/p>\n Kay pudisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. \u201dEn, h\u00e4n l\u00e4hti t\u00e4n\u00e4 aamuna. H\u00e4n halusi menn\u00e4 merivoimien varikolle katsomaan, onko siell\u00e4 osia h\u00e4nen koneeseensa. Sen j\u00e4lkeen h\u00e4n palaa Salomonsaarille.\u201d<\/p>\n Rouva Willis kurtisti kulmiaan ja halusi kuulla lis\u00e4\u00e4. \u201dEt kai sin\u00e4 el\u00e4ttele sellaisia haaveita, ett\u00e4 muuttaisit sinne h\u00e4nen luokseen?\u201d<\/p>\n Kay iski heti takaisin. \u201dJa miksi se olisi niin kamalaa?\u201d<\/p>\n \u201d\u00c4l\u00e4 viitsi, tied\u00e4t kyll\u00e4 mit\u00e4 tarkoitan. Ei sinusta taivaan t\u00e4hden ole viidakossa asujaksi. Olet kaupunkilainen, et sin\u00e4 mitenk\u00e4\u00e4n voi viihty\u00e4 puumajassa.\u201d<\/p>\n \u201dEi se ole puumaja. N\u00e4it valokuvani ja tied\u00e4t aivan hyvin, miten mukava se hotelli on. Sit\u00e4 paitsi h\u00e4n remontoi plantaasin p\u00e4\u00e4rakennuksen sitten kun ehtii.\u201d<\/p>\n \u201dVoi Kay. Min\u00e4 niin toivoisin, ett\u00e4 l\u00f6yt\u00e4isit mukavan miehen t\u00e4\u00e4lt\u00e4 Bostonista ja asettuisit lopullisesti aloillesi. Sellaisen turvallisen miehen, joka tekee sinut tyytyv\u00e4iseksi ja jonka kanssa voit perustaa viimein perheen. Tarkoitan sanoa, ett\u00e4 ensin Don Wheeler ja sitten se Max Jeffries, ja nyt t\u00e4m\u00e4 Jack… mik\u00e4 sinua oikein kiehtoo niiss\u00e4 lent\u00e4jiss\u00e4?\u201d<\/p>\n Kay sanoi varsin ankarasti: \u201dHeid\u00e4n kanssaan voi lent\u00e4\u00e4 korkealla.\u201d<\/p>\n H\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 katsoi tuskastuneena ravintolan kattoon. \u201dV\u00e4lill\u00e4 sin\u00e4 olet kyll\u00e4 aivan mahdoton. Minusta t\u00e4ss\u00e4 on nyt varoitus paikallaan \u2013 \u00e4l\u00e4 ala rakentaa linnoja pilviin, tai etel\u00e4iselle Tyynellemerelle. Anna sen miehen palata Fid\u017eisaarille ja keskity omaan el\u00e4m\u00e4\u00e4si t\u00e4\u00e4ll\u00e4 meid\u00e4n luonamme.\u201d<\/p>\n Kay toppuutteli. \u201dEn min\u00e4 heti ole Tulagiin muuttamassa, ei sinun tarvitse sellaista pel\u00e4t\u00e4. Mutta sen min\u00e4 sanon, ett\u00e4 kun l\u00f6yd\u00e4n yht\u00e4 hyv\u00e4n miehen kuin Don, luotan tarvittaessa vaistoihini.\u201d<\/p>\n H\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 kaatoi hiukan lis\u00e4\u00e4 viini\u00e4. \u201dEi minulla ole mit\u00e4\u00e4n sit\u00e4 vastaan, mutta ole niin kiltti ja etsi vaihteeksi mies, joka pysyy maan pinnalla.\u201d Kay hymyili niukasti ja sulki suunsa loppulounaan ajaksi.<\/p>\n Kun he erosivat, h\u00e4n k\u00e4veli kotiin selvitell\u00e4kseen matkalla ajatuksiaan. H\u00e4n oli varma, ett\u00e4 h\u00e4n halusi asua Bostonissa, yht\u00e4 varma kuin Jack oli Tulagin sopivuudesta itselleen. Jack tuntui kuitenkin k\u00e4velev\u00e4n yh\u00e4 h\u00e4nen vierell\u00e4\u00e4n, niin kuin he olisivat taas Tulagin poluilla, ja h\u00e4n etsi Jackia v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4 selk\u00e4ns\u00e4 takaa. H\u00e4nell\u00e4 oli jo ik\u00e4v\u00e4 sit\u00e4 miest\u00e4, mutta h\u00e4n toivoi tunteensa hiipuvan v\u00e4hitellen.<\/p>\n