Minulla oli suuri ilo osallistua Meri Savosen mainion Kirjailijan kanssa -blogin kirjailijatapaamiseen eilen Kallion kirjastossa. Sen Dekkarikellari, hyllyt t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4 alan kirjoja, oli mit\u00e4 mainioin ymp\u00e4rist\u00f6 keskustelulle (ja pullakahveille pensasmustikoineen). Paikalla oli kymmenkunta kirjan tarkkaan lukenutta innokasta keskustelijaa.<\/p>\n
Tanja Brummer paikkasi kipe\u00e4n\u00e4 ollutta Meri\u00e4, harmi todella ettei h\u00e4n p\u00e4\u00e4ssyt itse paikalle. Tanjan kysymyslista nostikin nopeasti esiin illan teemat, eli pitk\u00e4n kirjoitusvaiheen, englanniksi kirjoitetun alkuteoksen, henkil\u00f6gallerian ja kirjan j\u00e4tt\u00e4m\u00e4t vaikutelmat ja ajatukset.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 oli kolmas lukupiirin kokous, johon olen osallistunut, ja j\u00e4lleen h\u00e4mm\u00e4styin lukijoiden suurta kiinnostusta kirjoitusprosessiin. Pitk\u00e4 ja pirstaleinen polku ideasta kirjaksi k\u00e4ytiin tarkkaan l\u00e4pi ja ilokseni sain kuulla, ett\u00e4 lukijoiden mielest\u00e4 kirja ei ole liian sirpaleinen.<\/p>\n
K\u00e4vimme my\u00f6s lavean keskustelun kirjan tyylist\u00e4. Er\u00e4s lukijoista oli iloinen siit\u00e4, ett\u00e4 kirjan tarinassa kajasti aina toivo synkiss\u00e4kin hetkiss\u00e4, ja ett\u00e4 Jack paitsi auttoi muita, sai itsekin apua sit\u00e4 tarvitessaan. H\u00e4n my\u00f6s kysyi syyt\u00e4 nostalgiseen otteeseeni, ja mainitsin Nevil Shute Norwayn kirjan ”Luottamusteht\u00e4v\u00e4” yhten\u00e4 Tulagiin vaikuttaneena teoksena.<\/p>\n
Kirjan kansi sai yksimielisesti kannatusta, ja kannesta k\u00e4ytiin laajempi keskustelu viel\u00e4 sen vaikutuksesta ostop\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin. Satu Kontisen herkullinen kansitaide, samoin kuin Sitruunan k\u00e4teen k\u00e4yp\u00e4 sidosasu, olivat monen mielest\u00e4 avainasemassa kirjaan tarttumisessa, ja n\u00e4inh\u00e4n se on – tarina tarvitsee oikeanlaiset puitteet.<\/p>\n
Kirjan yliluonnollisia ilmi\u00f6it\u00e4 k\u00e4siteltiin my\u00f6s, ja kun my\u00f6nsin ottaneeni tietoisesti riskin lis\u00e4tess\u00e4ni niit\u00e4 kirjaan, niin enemmist\u00f6 ei pit\u00e4nyt niit\u00e4 p\u00e4\u00e4lleliimattuina elementtein\u00e4 (onneksi). Halusin ne kirjaan, koska l\u00e4hdemateriaaleissa varsin monessa mainittiin t\u00e4m\u00e4ntapaisia ilmi\u00f6it\u00e4 havaitun sodan melskeiss\u00e4. Osalle lukijoista ne olivat kirjan sanoman kannalta olennaisesti vaikuttavia.<\/p>\n
Kellon alkaessa l\u00e4hesty\u00e4 kahdeksaa oli aika ker\u00e4t\u00e4 langat yhteen ja todeta, ett\u00e4 vastoin kaikkia todenn\u00e4k\u00f6isyyksi\u00e4, kirja oli tuonut vahvan lukukokemuksen ja j\u00e4tt\u00e4nyt j\u00e4lkeens\u00e4 ajatuksia ja tuntemuksia. Jaoin osallistujille kiitoksena viel\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen novellistani ”Wind in the Pipes”, suomeksi ”Y\u00f6n urut”, joka ilmestyy aikanaan kokoelmassa, kunhan ehdin k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 novellit.<\/p>\n
Kiitos viel\u00e4 kaikille!<\/p>\n