Hotelli Tulagi

Uutta tuotetta markkinoille

Helsingin kirjamessut 2016 päättyvät kohta. Sitruuna Kustannus oli tietenkin taas mukana pienellä mutta pirteällä osastollaan, sitkeä kustantaja Ritva Holmström ystävineen sitä miehittämässä. Keltainen väri hallitsi osastoa yhdellä seinällä, toisella puolella näkyi Jeffrey Archerin uuden 7-osaisen mahtisarjan kansikuvasta tehty jättilakana. Kirjoja oli kahdella pöydällä, fakta- ja fiktio-osastot siististi omillaan. Uutuuskirjoina Sitruunalla oli tarjota mainitun Archerin uutta, ”Vain aika näyttää”  ja Jørn Lier Horstin dekkari ”Ajokoirat”. Osastoa vastapäätä sijainnut Elisan osasto myi sähkökirjana myös uutta novellikokoelmaani ”Viisto valo”, joka tulee Flexibind-sidottuna kirjana pikapuoliin.

Faktapuolella taas oli uutuuksina ”Ratsastuspilates” ja  Peter Gøtzschen ”Tappava psykiatria” joka jatkaa ”Tappavat lääkkeet” -kirjan aloittamaa kylmäävää, mutta hyvin perusteltua katsausta lääketeollisuuden ja lääketieteen maailman pimeämmälle puolelle. Moni kirjoittaa tämäntapaisia kirjoja, mutta vain Gøtzsche perustelee kaikki väitteensä joko oikeuden päätöksin tai sitten alan julkaisujen vertaisarvioitujen artikkelien avulla.

Itse ennätin pyörimään osastolla torstaina enemmän ja perjantaina vähemmän. Oli mainio havaita, että Hotelli Tulagilla oli jonkin verran suosiota; ne, joille pääsin kertomaan kirjan taustat, useimmiten ostivat kirjan, ja osastolle saapui myös muutama ihan kirjaa hakemaankin. Ainakin kolme kirjaa myin sellaisesta tilanteesta, että rouvashenkilö toi ystävänsä katsomaan, olisiko kirjaa tarjolla, luettuaan sen ensin itse vaikkapa kirjastosta. Joku osti kyselemättä kolme pokkaria aivan pystymetsästä, oli kuulemma tarve antaa kolme lahjaa. Sattuipa osastolle yhden nuoruudenaikaisen ystäväni serkkukin – maailma on pieni.

Onnekasta

Siinä hulinaa katsellessani mietin sitä, että olenpa aika onnekas. Kirjoitin kymmenen vuotta kirjaa, jonka valmistumisesta ei ollut mitään tietoa. Sain sen julkaistua englanniksi ja sitten suomeksikin. Tämän kirjan avulla sain viimeisteltyä novellikokoelman, ja senkin julkaisu onnistui molemmilla kielillä. Kustantajani ovat kaikki olleet pieniä mutta innokkaita, mikä on toisaalta teettänyt enemmän töitä markkinoinnin puolella, mutta toisaalta on taannut täyden vapauden päättää kirjojeni rakenteesta. Muuan ystäväni sai kirjansa julki maailmanlaajuisen kustantamon listoilla, mutta sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen hän joutui ”markkinointiosaston” vaatimuksesta muokkaamaan kirjansa päähenkilöt uuteen uskoon, ja kirjan nimikin piti vaihtaa.

Toisekseen, Sitruuna toimii kanssani reilusti. Kirjojani on käsitelty käännöskirjoina, ja niille on hankittu kääntäjät. Toki olisin itsekin osannut kääntää kirjat, eihän se ole suurikaan pulma. Pulma olisi ollut se, että olisin ollut aivan liian lähellä tarinaa, ja halunnut painottaa käännöksessä pieniä asioita eri tavoin. Ennen pitkää nämä pienet muutokset olisivat johtaneet eroihin kirjaversioiden välillä, ja se olisi ollut huono asia. Kustantajan mielestä kirjat tarvitsevat arvoisensa käännöksen, ja sellaiset hän myös hankki.

Kolmannekseen, on mukava olla kustannettu. Omakustanteet ovat Amazonissa aivan arkipäivää, ja moni kirjailijaystävistäni julkaisee itse kaiken tuotantonsa. Joillekin se sopii, varsinkin jos he ovat tuotteliaita ja kirjoja on paljon. Mutta tällainen yhden romaanin ja yhden novellikokoelman kirjailija ei hyödy itse kustantamisesta juuri mitään. Päin vastoin: markkinointi on silloin kokonaan omissa käsissä, ja sitä pitää tehdä paljon. Pienellä kustantamolla ei tietenkään ole samanlaista markkinointikoneistoa kuin isommilla on, mutta kontakteja on kuitenkin paljon enemmän kuin minulla itselläni. Ja ilman kontakteja tällä alalla ei pääse yhtään minnekään.

Kuinka tukea pieniä kustantamoja

Forbes-lehden julkaiseman tutkimuksen mukaan henkilökohtainen suosittelu on suurin ostopäätökseen vaikuttava tekijä. Mikään markkinoinnin voima ei ylitä ystävän tai tuttavan suositusta. Edes hinnalla ei ole niin paljoa merkitystä kuin suositteluilla.

Suositteleminen on nykyään helpompaa kuin koskaan ennen. Tykkäykset Facebookissa tai suosikiksi merkitseminen Twitterissä ovat tietenkin helpoimmat mahdolliset tavat jakaa tietoa. Jakaminen on tietenkin vielä tehokkaampaa, kun siihen tulee kuitenkin aina lisänneeksi tietoa siitä, miksi jakaa jonkin tiedon.

Kaikkein tehokkainta on kuitenkin, jos jaksaa kirjoittaa lyhyenkin arvion. Amazonissa arvioiden kirjoittaminen on ihan oma taiteenlajinsa, ja arvioijat ovat saaneet omat ranking-listansa sen perusteella, montako Amazonin shoppaajaa on saanut arvioillaan vaikuttumaan. Itse olen lähemmäs sata arviota, osan tunnettujen kirjoittajien teoksille, mutta paljon suuremman osan tuntemattomille. Olen katsonut asiakseni jättää palautetta aina, kun kirja on ollut minusta sellainen, että se jättää muistijäljen ja että voin hyvällä omallatunnolla merkitä tähdet (1-5).

Siksi pyydänkin sinua, joka tämän luet, harkitsemaan palautetta. Arvioita, jakoja, tykkäyksiä, mitä tahansa, jolla saadaan pienen kustantamon hengentuotteille hieman lisää huomattavan vaikuttavaa julkisuutta. Kaikki on kotiinpäin, ja auttaa markkinoille pääsemään myös muutakin kuin 50 Shades of Grayn tapaista massatuotantoa.

Kiitos jo etukäteen!