T\u00e4m\u00e4 novelli, alkuper\u00e4iselt\u00e4 nimelt\u00e4\u00e4n ”Filtered Light”, on mukana 18 novellin kokoelmassa, jonka Fingerpress julkaisi englanniksi maaliskuussa 2016. Sitruuna Kustannus julkaisee novellikokoelman suomeksi syys-lokakuussa nimell\u00e4 Viisto valo.<\/p>\n
***<\/p>\n
Makaan sel\u00e4ll\u00e4ni joen pohjalla. Tied\u00e4n, ett\u00e4 on talvi, koska veden pinnalla on j\u00e4\u00e4peite. On illansuu, koska valoa riitt\u00e4\u00e4 juuri sen verran, ett\u00e4 pystyn n\u00e4kem\u00e4\u00e4n. P\u00e4\u00e4ll\u00e4ni virtaava vesi painaa minut pohjaan ja ymp\u00e4rill\u00e4ni on kaikkea sit\u00e4 roinaa, mit\u00e4 virtaavien vesien pohjalle kertyy. Veden on oltava kylm\u00e4\u00e4, tied\u00e4n sen, mutta minulla ei ole ollenkaan kylm\u00e4 \u2013 tunnen oloni mukavaksi ja l\u00e4mpim\u00e4ksi. En hengit\u00e4, minulla ei ole edes tarvetta hengitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Ohitseni lipuu karttalaukku, ja sen hihna liukuu alas pitkin kasvojani ja kehoani kutittaen menness\u00e4\u00e4n. Hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 villainen kommandopipo hipaisee kasvojani kuin ameeba matkallaan alas virran mukana. V\u00e4r\u00e4hd\u00e4n. Tied\u00e4n, ett\u00e4 seuraavaksi n\u00e4en pian saapasparin, jotka ovat kuolleen miehen jaloissa, ja sitten h\u00e4nen Batman-vy\u00f6ns\u00e4 solki kimmelt\u00e4\u00e4 kun h\u00e4nen vy\u00f6t\u00e4r\u00f6nseutunsa ohittaa minut, ja ett\u00e4 h\u00e4nen kauhtunut anorakkinsa ilmestyy pian silmieni eteen.<\/p>\n
Ja lopulta eteeni kelluvat h\u00e4nen kasvonsa. Suu on auki ja siit\u00e4 pulpahtaa muutama ilmakupla, viimeiset ilmat elottomista keuhkoista. Nen\u00e4 on niist\u00e4misest\u00e4 rohtunut ja punainen. Silmiss\u00e4 ei ole en\u00e4\u00e4 eloa, mutta ne ovat auki, ja niihin katsoessani n\u00e4en maailmaan, jonka tulisi olla minulta suljettu. Viimeisen\u00e4 tulee tukka, joka ennen oli sellainen surkea, kaljun yli kammattujen ylipitkien haivenien kokoelma, ja nyt kuin meduusan polttiaislonkerot. Ne seuraavat miehen p\u00e4\u00e4n per\u00e4ss\u00e4, kun h\u00e4n ohittaa minut. Tuijotan taas yl\u00e4puolellani olevaa j\u00e4\u00e4t\u00e4, ja aistin kuinka pime\u00e4 laskeutuu sen yl\u00e4puolella.<\/p>\n
Sitten her\u00e4\u00e4n. Vaikka oloni oli kuiva joen pohjalla, olen nyt hiest\u00e4 likom\u00e4rk\u00e4. T\u00e4m\u00e4 sama uni palaa edelleen muutaman kerran vuodessa, mutta teini-ik\u00e4isen\u00e4 n\u00e4in sen ainakin kolmesti kuussa. Ensimm\u00e4inen vuosi tapauksen j\u00e4lkeen oli pahin, mutta on ihmeellist\u00e4, kuinka nuorena pystyy toipumaan ja painamaan asioita taka-alalle.<\/p>\n
Olin nelj\u00e4ntoista sin\u00e4 talvena. \u00c4itini teki kahta ty\u00f6t\u00e4 saadakseen meille elannon, mutta niit\u00e4 t\u00f6it\u00e4 tekevill\u00e4 on aina vaikeata saada tarpeeksi kokoon. H\u00e4n yritti kaikkensa antaakseen minulle hyv\u00e4n kodin, ja tied\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4n rakasti minua paljon, mutta se paskiainen, jonka olin saanut is\u00e4kseni, teki kaikkensa saadakseen asiat hankaliksi. H\u00e4n soitti usein ja haukkui \u00e4idin pataluhaksi, ja joskus h\u00e4n k\u00e4vi vierailemassakin, ja se pitikin meid\u00e4t pelossa suuren osan ajasta. Muutimme usein, yritt\u00e4en l\u00f6yt\u00e4\u00e4 paikan, jonne h\u00e4n ei olisi meit\u00e4 seurannut, mutta jossa \u00e4idill\u00e4 olisi kuitenkin t\u00f6it\u00e4. Minun on helppo yst\u00e4vysty\u00e4, mutta en pystynyt pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kavereistani kiinni muuttamisen takia. Se teki minusta synk\u00e4n ja temperamenttisen, ja sit\u00e4 kautta minusta tuli yksin\u00e4inen susi.<\/p>\n
Aluksi p\u00e4rj\u00e4sin koulussa ihan hyvin, mutta kun tulin murrosik\u00e4\u00e4n, arvosanat joutuivat sy\u00f6ksykierteeseen. Se oli \u00e4idille ankara isku, sill\u00e4 h\u00e4n halusi minun p\u00e4\u00e4sev\u00e4n k\u00f6yhyydest\u00e4mme sellaiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n, joka olisi kunnollinen ja arvokas. Isommat pojat kiusasivat minua koulussa, ja tyt\u00f6t pitiv\u00e4t minua outona. Ratkaisin ristipaineet opettelemalla kunnon tappelijaksi, ja onnistuin jopa pelottamaan is\u00e4ni ulos el\u00e4m\u00e4st\u00e4mme. Ty\u00f6kalu siihen oli mattoveitsi: idea on puukottaa sill\u00e4, ei viilt\u00e4\u00e4. N\u00e4in syntyy haava, joka oli tarpeeksi syv\u00e4 kertomaan h\u00e4nelle mielipiteeni, mutta ei niin leve\u00e4, ett\u00e4 olisin joutunut siit\u00e4 liiallisiin hankaluuksiin.<\/p>\n
Ensimm\u00e4iset yst\u00e4v\u00e4ni Jyv\u00e4skyl\u00e4\u00e4n muuton j\u00e4lkeen oli muuan kiusaajaporukka. He yrittiv\u00e4t k\u00e4yd\u00e4 kimppuuni, mutta olin liian kokenut ja nopea heille. Parin ensimm\u00e4isen t\u00f6n\u00e4isyn j\u00e4lkeen avasin verihanan yhden pojan nen\u00e4st\u00e4, heitin toisen maahan, ja istuin h\u00e4nen p\u00e4\u00e4lleen luinen nyrkkini viritettyn\u00e4 iskuun. Poika, jota olin ly\u00f6nyt, sanoi verikuplia nen\u00e4ss\u00e4\u00e4n: \u201cHaluatko liitty\u00e4 meid\u00e4n jengiin? Voisi olla k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 tuollaiselle nopealle nyrkille.\u201d<\/p>\n
\u201cKetk\u00e4 ovat me?\u201d<\/p>\n
\u201cKrokotiilit\u201d, h\u00e4n sanoi. Nauroin, ja minusta piestiin ilmat pihalle, mutta sain silti liitty\u00e4 jengiin. Kuulin, ett\u00e4 jengin pomon nimi oli Lare, ja muut olivat Ake, Jurpo, Mara ja Mikko.<\/p>\n
Nyt alkoi katu-uskottavuuden peruskurssi. Krokotiilit opettivat, kuinka vohkia tupakkaa, ja kuinka sit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 polttaa, ettei yskisi keuhkojaan pihalle. Samoin opin, mist\u00e4 l\u00f6ytyy kaljakuriiri, ja kuinka ruuhkabussissa on helppoa n\u00e4pistell\u00e4 lompakoita. Asetin itselleni kovat tavoitteet, ja ennen pitk\u00e4\u00e4 olinkin kurssin t\u00e4htioppilas joka aineessa.<\/p>\n
Ainoa asia, joka minua huolestutti, oli se pohjaton suru, jonka n\u00e4in \u00e4itini silmiss\u00e4 h\u00e4nen noutaessaan minua poliisilaitokselta. Alaik\u00e4isen\u00e4 min\u00e4 en saanut rangaistusta, mutta lastensuojelun piiriin jouduin tietenkin, ja he tutkisivat meid\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4mme hyvin tarkkaan. En voinut katsoa h\u00e4nt\u00e4 silmiin, kun h\u00e4n puhui.<\/p>\n
\u201cPekka, sin\u00e4 et voi tehd\u00e4 t\u00e4t\u00e4 minulle. Olet kaikkeni, ja jos poikkeat kaidalta tielt\u00e4 nyt, sin\u00e4 tapat minun ainoan unelmani.\u201d<\/p>\n
\u201c\u2026 min\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n poikkea…\u201d<\/p>\n
\u201cKyll\u00e4 sin\u00e4 poikkeat. Jos t\u00e4m\u00e4 meno jatkuu, he ottavat sinut pois minulta, enk\u00e4 saa katsoa, kuinka sinusta kasvaa hyv\u00e4 iso mies. Se tekisi minusta lopun.\u201d<\/p>\n
\u201c\u00c4l\u00e4 nyt huolestu, \u00e4iti. Kyll\u00e4 t\u00e4m\u00e4 t\u00e4st\u00e4. Ihan varmasti.\u201d<\/p>\n
Sill\u00e4 kertaa h\u00e4n uskoi minua viel\u00e4. Mutta kun sama tapahtui uudelleen, ja viel\u00e4 kerran sen j\u00e4lkeenkin, h\u00e4n oli murtunut. \u201cMiksi sin\u00e4 teet t\u00e4m\u00e4n minulle?\u201d h\u00e4n sanoi poliisilaitoksen aulassa minulle. \u201cTied\u00e4t hyvin, ett\u00e4 minun el\u00e4m\u00e4ni meni jo hukkaan, mutta miksi ihmeess\u00e4 sin\u00e4 haluat haaskata omasikin?\u201d<\/p>\n
Siihen minulla ei ollut vastausta. Tiesin vain sen, ettei minulla ollut paljoakaan sellaista tulevaisuudessa, jota olisi kannattanut odottaa. Oli mukavampaa vain roikkua Krokotiileissa ja aiheuttaa h\u00e4mminki\u00e4.<\/p>\n
Maaliskuuhun menness\u00e4 olin suorittanut peruskurssini. Olin kaupungin kovimman jengin arvostettu j\u00e4sen. Meill\u00e4 oli oma kerhomaja mets\u00e4ss\u00e4 joen rannalla, ja se oli rakennettu parhaista materiaaleista, mit\u00e4 rakennusty\u00f6mailta sai p\u00f6llitty\u00e4. Kukaan t\u00e4ysj\u00e4rkinen ei tullut l\u00e4hellek\u00e4\u00e4n aluettamme.<\/p>\n
Niinp\u00e4 yll\u00e4tyimme kunnolla, kun er\u00e4\u00e4n iltap\u00e4iv\u00e4n h\u00e4m\u00e4rtyess\u00e4 kuulimme jonkun liikuskelevan tontillamme. Aluksi emme tienneet, kuka se oli, mutta pian Jurpo tunnisti h\u00e4net katsoessaan ikkunasta. \u201cSeh\u00e4n on luutnantti Ter\u00e4s! Hittoako h\u00e4n t\u00e4\u00e4ll\u00e4 tekee?\u201d Rynt\u00e4simme ulos m\u00f6kist\u00e4mme ja jatkoimme l\u00e4hestyv\u00e4n tunkeilijan tarkkailua puskasta.<\/p>\n
Luutnantti Ter\u00e4s oli paikallinen kahjo. H\u00e4n oli p\u00e4\u00e4lle kolmenkymmenen, mutta kehityksess\u00e4\u00e4n j\u00e4lkeenj\u00e4\u00e4nyt, ehk\u00e4 noin kymmenvuotiaan tasolla. Ruumiillisesti h\u00e4n oli kuitenkin kookas ja roteva. Eih\u00e4n h\u00e4nen nimens\u00e4 ollut Ter\u00e4s, vaan Hannu Routala, mutta h\u00e4nen mielipuuhansa oli leikki\u00e4 Englannin salaisen palvelun agenttia toisessa maailmansodassa. Luutnantti Ter\u00e4ksen hahmossa h\u00e4n kiipesi yksin Alppien huipulle natsien pes\u00e4\u00e4n, tai rynt\u00e4ili sademetsien halki machetea heiluttaen. Machetea on hankala hankkia Suomessa, joten sen virkaa toimitti valtava lapinleuku.<\/p>\n
Tuskin h\u00e4n tiesi olevansa luvatta Krokotiilien mailla. Mumisten itsekseen h\u00e4n l\u00e4hestyi meit\u00e4, pomppien kivelt\u00e4 toiselle, puskasta puun juurelle. \u201cTarkkana! Pahuksen liaanit\u2026 niihin j\u00e4\u00e4 kiinni! On ehditt\u00e4v\u00e4 komentopaikalle ennen kahdeksaa, tai pataljoona tuhotaan viimeiseen mieheen! K\u00e4\u00e4rmeit\u00e4! Vihaan k\u00e4\u00e4rmeit\u00e4!\u201d<\/p>\n
Katselimme h\u00e4nt\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mit\u00e4 tehd\u00e4. H\u00e4n ei ollut meid\u00e4n sarjassamme, aikuinen mies, mutta silti h\u00e4n oli tunkeutunut alueellemme. Mink\u00e4 tahansa muun jengin j\u00e4senen olisimme vain hakanneet tohjoksi ja kantaneet j\u00e4\u00e4nteet tien varteen. \u201cHei kaverit, katsokaa. Kuu nousee. Is\u00e4 sanoi kuulleensa, ett\u00e4 luutnantti Ter\u00e4s seikkailee vain t\u00e4yden kuun \u00f6in\u00e4\u201d, Jurpo sanoi.<\/p>\n
Lare nousi seisomaan. \u201cSin\u00e4 siell\u00e4! Just sin\u00e4! Luutnantti TEEER\u00c4\u00c4\u00c4\u00c4S!\u201d h\u00e4n huusi.<\/p>\n
Peloton tiedustelu-upseerisankari pys\u00e4htyi niille sijoilleen. \u201cKuka siell\u00e4?\u201d h\u00e4n s\u00e4hisi.<\/p>\n
\u201cMe ollaan Krokotiilit, ja olet meid\u00e4n maillamme.\u201d<\/p>\n
\u201cH\u00e4n katseli ymp\u00e4rilleen. \u201cEi n\u00e4y aitoja. T\u00e4m\u00e4 on ihan luvallista aluetta. Sit\u00e4paitsi minulla on teht\u00e4v\u00e4 kesken.\u201d H\u00e4n valmistautui jatkamaan matkaansa.<\/p>\n
\u201cMihink\u00e4s olet menossa?\u201d Lare kysyi, kun h\u00e4n oli jo k\u00e4\u00e4ntynyt menn\u00e4kseen.<\/p>\n
\u201cAmazonin poikki, tietenkin.\u201d<\/p>\n
Meit\u00e4 nauratti oikein kunnolla. T\u00e4m\u00e4 kaveri oli ihan vajakki. Meid\u00e4n pikkuinen Kettupurommeko Amazon-joki, leveimmill\u00e4\u00e4nkin varmaan viisi metri\u00e4! Ainoa asia, joka niille oli yhteist\u00e4, oli se, ett\u00e4 molemmissa virtasi vesi, joskohta meid\u00e4n joessamme oli viel\u00e4 yll\u00e4\u00e4n talven luminen j\u00e4\u00e4kerros. Niiss\u00e4 paikoissa, joissa virtaus oli kovempaa, vesi oli sy\u00f6nyt aukkoja j\u00e4\u00e4h\u00e4n, ja niiss\u00e4 n\u00e4kyi mustia vesipy\u00f6rteit\u00e4 ja vaahtoa j\u00e4\u00e4n reunalla. Luutnantti Ter\u00e4s otti suunnan kompassillaan ja l\u00e4hti kohti etel\u00e4\u00e4, jossa oli l\u00e4hin silta.<\/p>\n
\u201cPelataan kaverilla v\u00e4h\u00e4n\u201d, Lare sanoi. \u201cOlen varma, ett\u00e4 me saadaan kasteltua h\u00e4net. Hei LUUTNANTTI? <\/em>Et kai sin\u00e4 sillalle suuntaa? Aika noloa. Jos olisit oikea erikoisjoukkojen tyyppi, niin ylitt\u00e4isit sen Amazonisi tyylikk\u00e4\u00e4mmin!\u201d<\/p>\n Luutnantti Ter\u00e4s pys\u00e4htyi hidastettua filmi\u00e4 j\u00e4ljitellen. \u201cAi miten? Jos luutnantti Ter\u00e4s ylitt\u00e4\u00e4 joen, nopein reitti on paras. Silta.\u201d<\/p>\n \u201cNo eik\u00e4 ole. Oikea luutnantti Ter\u00e4s k\u00e4ytt\u00e4isi j\u00e4rke\u00e4\u00e4n ja keksisi jotain tosi n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4, mutta sinullahan ei olekaan j\u00e4rke\u00e4\u201d, Lare huusi, ja nauroimme kuin hyeenat.<\/p>\n N\u00e4imme, ett\u00e4 luutnantti Ter\u00e4s punnitsi asiaa, ja melkein kuulimme, kuinka hammaspy\u00f6r\u00e4t jurskuttivat hitaasti h\u00e4nen kallossaan. \u201cTeht\u00e4v\u00e4 on t\u00e4rkein. Nopea ja luotettava, sellainen on luutnantti T\u201d, h\u00e4n sanoi.<\/p>\n Jurpo sanoi: \u201cMe ylitet\u00e4\u00e4n tuo joki, siis Amazon, kiipe\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tuonne haapaan ja taivuttamalla se sitten latvasta. Mutta sin\u00e4 olet niin surkea, ettet edes siihen pysty.\u201d T\u00e4m\u00e4 oli totta. Viime kev\u00e4\u00e4n\u00e4 olimme kokeilleet joen ylityst\u00e4 tuolla tavalla, ja onnistuimmekin, mutta kaikki me kastuimme.<\/p>\n Katsoin miest\u00e4 ja ajattelin, ett\u00e4 h\u00e4n todella n\u00e4ytti erikoisjoukkojen sotilaalta, joka puntaroi vaihtoehtojaan. Luutnantti Ter\u00e4s ei saisi menett\u00e4\u00e4 kasvojaan r\u00e4k\u00e4nokkien edess\u00e4, mutta toisaalta joki n\u00e4ytti uhkaavalta valkoisen lumipeitteens\u00e4 ja pohjattoman mustien vesisilmiens\u00e4 kanssa. Lopulta h\u00e4n taisi p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 luutnantti Ter\u00e4ksen kunnian kannalta oli yritett\u00e4v\u00e4, ja h\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyi takaisin k\u00e4vell\u00e4kseen joen rantaan.<\/p>\n H\u00e4n valitsi puuta kauan, ja lopulta p\u00e4\u00e4tyi er\u00e4\u00e4n hyvin korkean, mutta silti ohuen haavan juurelle. H\u00e4n kiipesi puuhun yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n ketter\u00e4sti, ja muistin joskus n\u00e4hneeni tv-dokumentin Samoalta. Paikalliset p\u00e4\u00e4siv\u00e4t kolmikymmenmetriseen palmuun puolessa minuutissa, eik\u00e4 Ter\u00e4s j\u00e4\u00e4nyt t\u00e4st\u00e4 paljoakaan. Kuulimme, kuinka h\u00e4n puuskutti jo puolessav\u00e4liss\u00e4 puuta, ja siin\u00e4 kohtaa h\u00e4n piti pienen tauon.<\/p>\n Sitten h\u00e4n kiipesi lyhyen matkaa viel\u00e4, ja ryhtyi keinuttamaan puuta. \u201cKas vaan, ei h\u00e4n olekaan ihan niin idiootti\u201d, Lare sanoi. Luutnantti Ter\u00e4s sai puun keinumaan, aluksi vain hieman, mutta jokaisella vantteran vartensa heilautuksella pikkuisen enemm\u00e4n. Kohta h\u00e4n ojentautui k\u00e4siens\u00e4 varaan puun latvasta kiinni pit\u00e4en, ja potki jaloillaan sivuttain liikkeen voimaa lis\u00e4ten.<\/p>\n Kun h\u00e4n potkaisi viimeisen kerran, toivoen ett\u00e4 tuo voimakas liike taivuttaisi puun joen poikki, haapa katkesi. \u00c4\u00e4ni oli kuin kiv\u00e4\u00e4rin laukaus hiljaisessa, himmenev\u00e4ss\u00e4 illassa. Kellek\u00e4\u00e4n ei ollut tullut mieleen, ett\u00e4 me leikimme puiden latvoissa toukokuussa, jolloin puut olivat jo kev\u00e4\u00e4n notkistamia ja taipuisia. Mutta haapa oli talven j\u00e4ljilt\u00e4 viel\u00e4 lehdet\u00f6n ja hyvin j\u00e4ykk\u00e4. Me katselimme, kuinka luutnantti Ter\u00e4s putosi puusta kiihtyv\u00e4ll\u00e4 vauhdilla kohti ohutta j\u00e4\u00e4t\u00e4 ja meni samantien kainaloita my\u00f6ten j\u00e4\u00e4st\u00e4 l\u00e4pi. Karttalaukku, jonka hihna oli h\u00e4nen kaulassaan, l\u00e4v\u00e4hti j\u00e4\u00e4lle.<\/p>\n Vesi sai h\u00e4nest\u00e4 otteen ja alkoi kiskoa h\u00e4nt\u00e4 j\u00e4\u00e4n alle. Katsoimme kauhuissamme, kykenem\u00e4tt\u00e4 liikkumaan, kuinka h\u00e4n yritti kiskoa itse\u00e4\u00e4n yl\u00f6s puun katkenneen latvan avulla. Kuutiokaupalla\u00a0 j\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4n mustaa virran vett\u00e4 t\u00e4ytti h\u00e4nen saappaansa ja housunsa, ja h\u00e4n v\u00e4syi nopeasti. H\u00e4n teki viel\u00e4 viimeisen yrityksen p\u00e4\u00e4st\u00e4 j\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lle, ja sitten h\u00e4n luovutti. N\u00e4in, kuinka h\u00e4nen yl\u00e4vartalonsa joutui veteen j\u00e4\u00e4n alle, ja sitten h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4kin katosi, kasvoilla loputtoman h\u00e4mm\u00e4styksen ilme. H\u00e4nen sormensa n\u00e4kyiv\u00e4t pitelem\u00e4ss\u00e4 puunlatvasta kiinni viel\u00e4 muutaman sekunnin, mutta sitten niiden ote kirposi ja ne katosivat sekunnin murto-osassa avantoon. Karttalaukku seurasi lopuksi h\u00e4nt\u00e4 jokeen hetken kuluttua, kuin n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n k\u00e4den kiskomana.<\/p>\n Me kaikki seisoimme siin\u00e4, kykenem\u00e4tt\u00f6min\u00e4 uskomaan, mit\u00e4 juuri n\u00e4imme, mutta kun yksi meist\u00e4 liikahti, l\u00e4hdimme kaikki yhten\u00e4 miehen\u00e4 juoksemaan kotiin niin nopeasti kuin pystyimme, enk\u00e4 muista kolmen kilometrin matkasta mit\u00e4\u00e4n. \u00c4iti ei ollut kotona, h\u00e4n oli yh\u00e4 t\u00f6iss\u00e4. Menin suihkuun p\u00e4\u00e4st\u00e4kseni tahmean kylm\u00e4st\u00e4 hiest\u00e4, ja sitten s\u00e4nkyyn makaamaan, katsellen katosta roikkuvia lentokoneiden pienoismalleja. Tunsin itseni sis\u00e4isesti yht\u00e4 kuolleeksi kuin tiesin luutnantti Ter\u00e4ksen olevan yleisesti ottaen. En saanut unta ennen kuin \u00e4iti palasi kotiin kahden aikaan aamuy\u00f6ll\u00e4.<\/p>\n Luutnantti Ter\u00e4st\u00e4 ei koskaan l\u00f6ydetty. Poliiseilla oli jokin aavistus h\u00e4nen viimeisist\u00e4 liikkeist\u00e4\u00e4n, mutta kun kukaan meist\u00e4 ei puhunut eik\u00e4 joki luovuttanut ruumista, h\u00e4nen mappinsa siirrettiin alahyllylle p\u00f6lyttym\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Ainoa hyv\u00e4 asia, mit\u00e4 t\u00e4st\u00e4 seurasi, oli se, ett\u00e4 Krokotiilit lakkasi olemasta. V\u00e4istin kaikkia heit\u00e4 t\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in ja \u00e4itini ikuiseksi yll\u00e4tykseksi palasin kouluun. Opiskelin niin, ett\u00e4 saavutin luokkatoverini, ja p\u00e4\u00e4sin jopa edelle heist\u00e4 joissain aineissa. Kirjoitin ylioppilaaksi ja p\u00e4\u00e4sin kerralla lukemaan lakia. Mutta minusta tuli kuuhullu: yksik\u00e4\u00e4n t\u00e4ysikuu ei mennyt ohi ilman painajaista, joka oli aina sama, aina \u00e4\u00e4net\u00f6n, aina yht\u00e4 kauhistuttava.<\/p>\n Aluksi n\u00e4in unta itse tapahtumasta, ja n\u00e4in uudestaan ja uudestaan onton kauhun vallassa, kuinka mies hukkui silmieni edess\u00e4. Vasta kun k\u00e4vi ilmeiseksi, ett\u00e4 luutnantti Ter\u00e4s j\u00e4isi kadoksiin, uni muuttui. Nyt olin aina makaamassa joen pohjassa katselemassa, kuinka ruumis kellui hitaasti ohitseni h\u00e4m\u00e4rtyv\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n suodattuneessa viime valossa.<\/p>\n Yritin ensin p\u00e4\u00e4st\u00e4 siit\u00e4 olemalla v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Mik\u00e4 hiton merkitys h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ll\u00e4\u00e4n muka oli? H\u00e4nh\u00e4n oli j\u00e4lkeenj\u00e4\u00e4nyt, t\u00f6iss\u00e4 ruuvinpakkaajana suojaty\u00f6paikassa. H\u00e4nell\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n mahdollisuuksia edet\u00e4 urallaan, h\u00e4n oli jo nopein pakkaaja kautta aikain. Kukaan ei rakastanut h\u00e4nt\u00e4, tai kaivannut h\u00e4nt\u00e4, ja ainoa, mist\u00e4 h\u00e4n nautti, oli leikki\u00e4 sankaria puskissa. Maatessani s\u00e4ngyll\u00e4ni odottamassa nukahtamista yritin n\u00e4hd\u00e4 itseni katselemassa aivan tunteettomasti, kun Ter\u00e4ksen ruumis ajelehtii ohitseni, mutta kun uni j\u00e4lleen kerran ilmestyi minulle, huomasin, etten voinut olla katsomatta h\u00e4nt\u00e4 silmiin.<\/p>\n Toinen keino, jota yritin, oli edet\u00e4 vihan kautta. T\u00e4ydenkuun l\u00e4hestyess\u00e4 ajattelin aktiivisesti, kuinka vihasinkaan tuota unta ja siin\u00e4 esiintyv\u00e4\u00e4 miest\u00e4; latasin tietoisuuteni t\u00e4yteen ankaraa vihaa, jonka halusin kohdistaa kelluvaan ruumiiseen ja tehd\u00e4 siihen rei\u00e4n, joka saisi sen vajoamaan pohjaan ja lahoamaan pois mielest\u00e4ni. Ja kuitenkin juuri silloin, kun valmistauduin unessa karjumaan keuhkoni pihalle ja kertomaan ruumiille, kuinka halusin, ett\u00e4 se katoaa, pelko tarrautui minuun ja pakotti minut \u00e4\u00e4nett\u00f6m\u00e4sti katsomaan uudelleen ja uudelleen, kuinka ruumis kelluu editseni. En voinut vahingoittaa sit\u00e4.<\/p>\n Er\u00e4\u00e4n\u00e4 iltana katselin televisiosta ohjelmaa, jossa kerrottiin mielenterveyden hoidon menestystarinoita. P\u00e4\u00e4tin kokeilla, olisiko terapiasta apua, ja nelj\u00e4n kuukauden p\u00e4\u00e4st\u00e4 sainkin hoitojakson er\u00e4\u00e4n tohtori Stenroosin luokse. H\u00e4n oli mukava, ja kauniskin \u2013 k\u00e4ytin suuren osan ajasta h\u00e4nt\u00e4 ihastellen. Kun kerroin h\u00e4nelle ongelmastani, h\u00e4n kuunteli intensiivisesti, empatiaa huokuen ja ny\u00f6kytellen aina sopivissa kohdissa tarinaa.<\/p>\n Kun sain pulmani kerrottua h\u00e4nelle, h\u00e4n sanoi: \u201cMutta Pekka, t\u00e4ytyyh\u00e4n sinun olla armollinen itsellesi. Tokihan ymm\u00e4rr\u00e4t, ett\u00e4 siin\u00e4 sosiaalisessa toimintaymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 ja sellaisen vertaispaineen alaisena, sinulla ei ollut mit\u00e4\u00e4n mahdollisuuksia keskeytt\u00e4\u00e4 tuota karmaisevaa tapahtumaketjua?\u201d<\/p>\n \u201cEli tohtorin mielest\u00e4 on ihan OK, ett\u00e4 katsoin hievahtamatta, kuinka mies kuoli silmieni edess\u00e4 ilman, ett\u00e4 yritin tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n?\u201d<\/p>\n H\u00e4n otti lasit silmilt\u00e4\u00e4n ja ik\u00e4\u00e4n kuin ajatuksissaan sujautti sangan suuhunsa. \u201cOlisiko sinun pit\u00e4nyt yritt\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 jotain?\u201d<\/p>\n \u201cTotta helvetiss\u00e4.\u201d<\/p>\n \u201cT\u00e4ss\u00e4 <\/em>on sinun ongelmasi. Et voi antaa itsellesi anteeksi, vaikka olit muiden ihmisten painostavan vaikutuksen alaisena, ja viel\u00e4 alaik\u00e4inenkin. Minun neuvoni on se, ett\u00e4 anna itsellesi lopultakin anteeksi, ja unet katoavat.\u201d<\/p>\n \u201cMin\u00e4k\u00f6 t\u00e4ss\u00e4 olen se uhri?\u201d<\/p>\n \u201cNyt olet jo pitk\u00e4ll\u00e4 paranemisen tiell\u00e4.\u201d<\/p>\n Niin kovasti kun halusinkin pyyt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ulos, hymyilin vain kiitokseksi ja l\u00e4hdin. Yritin kerran h\u00e4nen menetelm\u00e4ns\u00e4. Istuin saunassa ja koetin rentouttaa jokaisen lihakseni. Sitten siirsin itseni viel\u00e4 kerran tilanteeseen p\u00e4\u00e4ni sis\u00e4ll\u00e4 ja yritin kaikkeni vakuuttaakseni itseni siit\u00e4, ett\u00e4 minulla ei todellakaan ollut mit\u00e4\u00e4n mahdollisuutta vaikuttaa tapahtumaketjun lopputulokseen. Mik\u00e4\u00e4n ei ole niin helppoa her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kuin itses\u00e4\u00e4li, mutta heti kun tuntui silt\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 saattaisi jopa onnistua, muistin kuinka kovasti nauroinkaan luutnantti Ter\u00e4kselle, ja kuinka paljon ihailin Larea siit\u00e4 ett\u00e4 h\u00e4n uskalsi kiusata Ter\u00e4st\u00e4 niin, ja kuinka me kaikki halusimmekaan saada h\u00e4net kastumaan l\u00e4pikotaisin j\u00e4\u00e4kylm\u00e4ss\u00e4 vedess\u00e4.<\/p>\n Se, ett\u00e4 h\u00e4n kuolisi, ei tullut mieleen kenellek\u00e4\u00e4n meist\u00e4, ja siksi en t\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n tavalla pystynyt antamaan itselleni anteeksi. Huomasin olevani taas kire\u00e4ll\u00e4 kuin viulun kieli. Kumosin l\u00f6ylykiulun toisensa per\u00e4st\u00e4 kiukaalle ja istuin h\u00f6yryss\u00e4, kunnes iho alkoi tuntua kyps\u00e4lt\u00e4\u00a0 korvanlehdill\u00e4ni. Sin\u00e4 y\u00f6n\u00e4 tapasin taas luutnantti Ter\u00e4ksen.<\/p>\n Vuosien j\u00e4lkeen \u00e4itini, tuo uskossa v\u00e4kev\u00e4 ja syd\u00e4melt\u00e4\u00e4n puhdas ihminen, sai riemukseen kuulla nimityksest\u00e4ni kihlakunnansyytt\u00e4j\u00e4ksi. Kun menin tapaamaan h\u00e4nt\u00e4, h\u00e4n kertoi minulle, ett\u00e4 h\u00e4n sairasti sy\u00f6p\u00e4\u00e4. Istuimme aamunelj\u00e4\u00e4n ja puhuimme kaikista niist\u00e4 asioista, joista olisi pit\u00e4nyt puhua kauan sitten, mutta silloin h\u00e4n oli ollut liian v\u00e4synyt, ja minulla oli ollut liian kiire leikki\u00e4 kovaa j\u00e4tk\u00e4\u00e4. Kerroin h\u00e4nelle, mit\u00e4 luutnantti Ter\u00e4kselle tapahtui.<\/p>\n \u201cSe on kaikki minun syyt\u00e4ni. Jos minulla olisi ollut aikaa sinulle silloin, mit\u00e4\u00e4n t\u00e4llaista Krokotiilisontaa ei koskaan olisi tapahtunut.\u201d Tuo, jos mik\u00e4\u00e4n, ty\u00f6nsi syyllisyyden kiilan syv\u00e4lle minun j\u00e4hmettyneeseen syd\u00e4meeni.<\/p>\n \u201c\u00c4iti kiltti, minulla ei ollut vaihtoehtoja, ja sinulla viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n. Kyse oli meid\u00e4n selviytymisest\u00e4mme.\u201d<\/p>\n \u201cMin\u00e4 otan syyt niskoilleni ja vien ne menness\u00e4ni.\u201d<\/p>\n Halasin h\u00e4nt\u00e4 ja annoin h\u00e4nelle suukon, h\u00e4n p\u00f6rr\u00f6tti ohenevaa tukkaani, ja se oli sitten siin\u00e4. H\u00e4n kuoli kolmen kuukauden p\u00e4\u00e4st\u00e4, ja sain huomata, ett\u00e4 h\u00e4n ei onnistunut neuvottelemaan luutnantti Ter\u00e4ksen kanssa. Unet jatkuivat.<\/p>\n Viime viikonloppuna oli pyh\u00e4inmiestenp\u00e4iv\u00e4. En ole koskaan voinut siet\u00e4\u00e4 niit\u00e4 pitk\u00e4veteisi\u00e4 pyh\u00e4p\u00e4ivi\u00e4. Ensin ajattelin viihdytt\u00e4\u00e4 itse\u00e4ni linnoittautumalla Eurosportia katselemaan, mutta sitten hetken mielijohteesta hypp\u00e4sin autooni ja l\u00e4hdin ajamaan kohti Jyv\u00e4skyl\u00e4\u00e4. Matkalta varasin itselleni hotellihuoneen yhdeksi y\u00f6ksi. Koko sen nelj\u00e4n tunnin ajomatkan mietin itsekseni, mit\u00e4 ihmett\u00e4 olin tekem\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n Ja kuitenkin, kun seisoin \u00e4itini haudalla, tiesin, miksi olin siell\u00e4, ja mit\u00e4 olin tullut kysym\u00e4\u00e4n. Sytytin kolmen p\u00e4iv\u00e4n hautakynttil\u00e4n, jonka ostin hautausmaan kukkakaupasta, ja laitoin sen maahan. Sen hento keltainen liekki sai nuutuneiden kukkien varjot tanssimaan \u00e4idin hautakivell\u00e4. Kysyin h\u00e4nelt\u00e4: \u201c\u00c4iti\u2026 olenko sinusta el\u00e4nyt el\u00e4m\u00e4ni riitt\u00e4v\u00e4n hyvin?\u201d Vastausta ei kuulunut, ja my\u00f6nn\u00e4n, ett\u00e4 jos olisi kuulunut, olisin palannut kallonkutistajien k\u00e4siin. Mutta syd\u00e4mess\u00e4ni tuntui jonkinlainen rauhoittava h\u00e4iv\u00e4hdys, ja sen katsoin \u00e4itini ansioksi.<\/p>\n Matkalla autolleni ostin toisen kynttil\u00e4n. Ajoin ulos kaupungista, kohti poikavuosieni tantereita, ja perill\u00e4 nousin autosta. K\u00e4velin tuttua mutta metsittynytt\u00e4 polkua pohjoiseen, kunnes tulin joen rantaan. Sytytin kynttil\u00e4n ja asetin sen joenrannan laakealle kivelle. Kynttil\u00e4n lepattava liekki vaikutti ainoalta todella el\u00e4v\u00e4lt\u00e4 olennolta t\u00e4ss\u00e4 synk\u00e4ss\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4, ja sen l\u00e4mmin valo tunki muovisen kuoren l\u00e4pi valaisemaan rantaa. Katsoin jokeen ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa kolmeenkymmeneen vuoteen.<\/p>\n \u201cKiitos, luutnantti Ter\u00e4s\u201d, sanoin hiljaa.<\/p>\n K\u00e4velin autooni, peruutin k\u00e4nnyk\u00e4ll\u00e4 hotellivaraukseni, ja ajoin kotiin l\u00e4pi y\u00f6n. Noin viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 tied\u00e4n, oliko vierailusta apua.<\/p>\n