{"id":239,"date":"2016-12-03T12:35:32","date_gmt":"2016-12-03T12:35:32","guid":{"rendered":"http:\/\/www.tulagihotel.com\/thfi\/?p=239"},"modified":"2016-12-03T12:48:10","modified_gmt":"2016-12-03T12:48:10","slug":"viiston-valon-tarinoiden-taustat-34","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tulagihotel.com\/thfi\/lukupiirit\/viiston-valon-tarinoiden-taustat-34\/","title":{"rendered":"Viiston valon tarinoiden taustat 3\/4"},"content":{"rendered":"
\"Aito<\/a>

Aito kirja<\/p><\/div>\n

Nyt kun Viisto valo on kaupassa ihan puusta tehtyn\u00e4 kirjanakin, on mukava jatkaa sen tarinoiden avaamista. T\u00e4ss\u00e4 tulee itsekin palanneeksi niihin tilanteisiin, joista aiheet ovat p\u00e4\u00e4h\u00e4n pulpahtaneet, ja miettineeksi sit\u00e4, ett\u00e4 on el\u00e4m\u00e4 sent\u00e4\u00e4n monimutkaista, -puolista, -syist\u00e4 ja mielenkiintoista.<\/p>\n

Katoavainen mies<\/h3>\n

Omar Khaijam on ihminen<\/a>, joka jaksaa kiehtoa minua. Tulagin lukeneet muistavat h\u00e4net jo sen sivuilta. Is\u00e4ni antoi minulle k\u00e4teen kirjan ”Omarin malja” kun olin viidentoista kieppeill\u00e4, ja se vakuutti minut heti. Lyhyet nelis\u00e4keet, ruba’it, mahduttavat pieneen sanam\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n valtavan, syv\u00e4n ja vaikuttavan sanoman. Omarille ihminen on ihme, maailma samoin, ja maailman l\u00e4pi vaeltaminen on suurinta mit\u00e4 on. T\u00e4ss\u00e4 tarinassa halusin kertoa Omarista ihmisen\u00e4.<\/p>\n

Omar oli matemaatikko my\u00f6s, ja h\u00e4nen kalenterinsa oli tarkempi kuin mik\u00e4\u00e4n muu sen ajan kalentereista. Silti h\u00e4n ei pit\u00e4nyt itse\u00e4\u00e4n mitenk\u00e4\u00e4n merkkihenkil\u00f6n\u00e4, vaan vaeltajana, joka k\u00e4y hyvin ilmi h\u00e4nen nelis\u00e4keist\u00e4\u00e4n. Se on sanottava, ett\u00e4 nelis\u00e4keiden k\u00e4\u00e4nn\u00f6kset ovat aina olleet hyvin vapaita, varsinkin ne kaksi ensimm\u00e4ist\u00e4, jotka toivat Omarin l\u00e4nsimaiden tietoisuuteen. Edward Fitzgerald k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kirjoitti runot uusiksi, Omarin henkeen tosin. \u00a0Varhaisimman suomennoksen teki Toivo Lyy, ja se on minusta ollut aina hieno.<\/p>\n

 <\/p>\n

Lordi Stantonin rykmentti<\/h3>\n

T\u00e4ss\u00e4 on siit\u00e4 harvinainen tarina, ett\u00e4 muistan ihan tarkkaan, mist\u00e4 idea tuli. Katsoin historiadokumenttia er\u00e4\u00e4n\u00e4 sunnuntaina ja siin\u00e4 k\u00e4siteltiin belgialaisia vapaaehtoisia, jotka perkaavat 1. maailmansodan taistelukentti\u00e4 metalliromusta, r\u00e4j\u00e4hteist\u00e4 ja kent\u00e4lle j\u00e4\u00e4neist\u00e4 vainajista. Muuan etsij\u00e4 l\u00f6ysi mudan keskelt\u00e4 muutaman kangaskaistaleen, tinanappeja ja sitten yksikk\u00f6tunnuksen LTH. H\u00e4n selvitti sitten arkistojen kautta, ett\u00e4 kyseess\u00e4 oli jonkun englantilaisen lordin itse varustamasta ratsuv\u00e4kirykmentist\u00e4, olkoon vaikka Lord Thomson’s Horse (Regiment).<\/p>\n

T\u00e4st\u00e4 tuli mieleeni se, ett\u00e4 juuri tuohon kohtaan oli jonkun nuoren miehen vaellus p\u00e4\u00e4ttynyt. Englantilaisethan pit\u00e4v\u00e4t juuri 1900-luvun taitteessa syntynytt\u00e4 sukupolvea kadotettuna, kun niin moni sen miehist\u00e4 sai surmansa noissa j\u00e4rjett\u00f6miss\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4yksiss\u00e4. Jotkut kuitenkin j\u00e4iv\u00e4t aina henkiin, ja siit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 flash fiction -muotoinen tarina kertoo lyhyess\u00e4, tiiviiss\u00e4 muodossa. T\u00e4m\u00e4 on parhaiten kilpailuissa menestynyt tarinani, ainoa jolla on voitettu – syyskuussa 2010 se voitti Flash500-kilpailin Englannissa.<\/p>\n

Pes\u00e4njako<\/h3>\n

T\u00e4ss\u00e4 palataan perinteisen kummitustarinan j\u00e4ljille Clas Ohlsonin kautta. Nyky\u00e4\u00e4nh\u00e4n Youtube pursuaa kummitustenmets\u00e4st\u00e4ji\u00e4, joilla on mukanaan iso joukko erilaisia laitteita ja h\u00e4rveleit\u00e4, joilla kummitusten esiintymist\u00e4 koetetaan varmentaa ja tuoda uskottavammaksi (viel\u00e4 on n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4 sellainen video, jossa n\u00e4in todella olisi). N\u00e4ist\u00e4 tulin ajatelleeksi l\u00e4mp\u00f6kameraa, joka on keskeist\u00e4 tarpeistoa noilla mets\u00e4stysretkill\u00e4, mutta en tuonut sit\u00e4 tarinaan vain kummitusta varten.<\/p>\n

Mit\u00e4 taas tulee siihen rakennukseen, jossa tarina tapahtuu, niin luulen, ett\u00e4 meill\u00e4 kaikilla on tiedossamme jokin paikka, joka karmii jollakin tavalla. Sit\u00e4 on vaikea sanoa, miksi karmii, mutta kumminkin.<\/p>\n

L\u00e4hett\u00e4j\u00e4t<\/h3>\n
\"Pieni<\/a>

Pieni osa ilmasotakirjoistani<\/p><\/div>\n

Historiallista spekulatiivista tarinaa t\u00e4ll\u00e4 kertaa. Tulagissahan on kohtaus, jossa Don Wheeler palaa rajan takaa sanomaan Jackille, ett\u00e4 kun h\u00e4nen aikansa kerran tuli, niin Jackin pit\u00e4isi p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 irti<\/p>\n

h\u00e4nest\u00e4. T\u00e4h\u00e4n rajapintaan tartutaan t\u00e4ll\u00e4 kertaa Saksan yll\u00e4 1943, englantilaisten y\u00f6pommituslentojen muodossa. Kun olen tuota hetke\u00e4 pohdiskellut, jossa ihminen lakkaa olemasta nykymuodossaan lihaa ja verta, niin onko siin\u00e4 hetkess\u00e4 muuta kuin yhden ihmisen el\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00f6s (Koskenniemen sanoin ”yksin oot sin\u00e4 ihminen, kaiken keskell\u00e4 yksin”), vai onko siin\u00e4 joku auttamassa?<\/p>\n

Asetelma sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n oli tietenkin minulle helppo, sen takia ett\u00e4 olen tuon aihepiirin tarkkaan kolunnut. Kirjoja kertyi Tulagia kirjoittaessa noin 80 ja niist\u00e4 on osa viel\u00e4kin hyllyss\u00e4. Tuo Saksan moukarointi, jota USA ja Englanti pommituslaivueineen tekiv\u00e4t p\u00e4ivin \u00f6in, on minulle henkil\u00f6kohtaisesti mielenkiintoinen siksi, ett\u00e4 enoni oli jatkosodan aikaan Saksassa y\u00f6h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4koulutuksessa ja toi sielt\u00e4 tullessaan aidon 3. Valtakunnan ilmapuolustuskartan. Olen luovuttanut sen enoni muiden sota-aikaisten aineistojen kanssa Ilmavoimien museoon Tikkakoskelle.<\/a><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 tarina on julkaistu my\u00f6s\u00a0Usvassa, jossa ilmestyy spekulatiivisia novelleja ja joskus v\u00e4h\u00e4n pidempi\u00e4kin tarinoita. Sen arvostelu ilmestyi my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 lehdess\u00e4<\/a>.<\/p>\n

Valkoinen talja<\/h3>\n

Vuorikiipeily on laji, jota itse en uskaltaisi suurin surminkaan harrastaa, mutta joka kiehtoo minua loputtomiin. Luin jo nuorena tarinoita ensinousuista Matterhornille, Eigerille ja Himalajan 8 000 metrin vuorille (joita on 14), ja kirja Himalajan valloitus<\/em> vuodelta 1962 on tullut luettua moneen kertaan, samoin kuin Heinrich Harrerin The White Spider.\u00a0<\/em><\/p>\n

Tarinan taustalla vaikuttaa my\u00f6s Tintti Tiibetiss\u00e4 <\/em>ja \u00a0Amerikassa vuolaana virtaava kansantarusto Bigfooteista ja muista kryptozoologian piiriin kuuluvista otuksista. Vaikka olenkin sek\u00e4 rationalisti ett\u00e4 skeptikko, proosan tekij\u00e4n\u00e4 antaudun mielell\u00e4ni erilaisten virtausten viet\u00e4v\u00e4ksi ja katson, millaisia tarinoita niiden piirist\u00e4 voisi l\u00f6yty\u00e4. Eih\u00e4n se ole kenelt\u00e4k\u00e4\u00e4n pois, jos p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 mielikuvituksen valloilleen.<\/p>\n

***<\/p>\n

Ja sitten onkin en\u00e4\u00e4 viisi tarinaa seuraavaan postaukseen.<\/p>\n

<\/div>\n

<\/path><\/svg><\/i> \"Loading\"<\/p>\n

<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Nyt kun Viisto valo on kaupassa ihan puusta tehtyn\u00e4 kirjanakin, on mukava jatkaa sen tarinoiden avaamista. T\u00e4ss\u00e4 tulee itsekin palanneeksi niihin tilanteisiin, joista aiheet ovat p\u00e4\u00e4h\u00e4n pulpahtaneet, ja miettineeksi sit\u00e4, ett\u00e4 on el\u00e4m\u00e4 sent\u00e4\u00e4n monimutkaista, -puolista, -syist\u00e4 ja mielenkiintoista. Katoavainen mies Omar Khaijam on ihminen, joka jaksaa kiehtoa minua. Tulagin lukeneet muistavat h\u00e4net jo sen […]<\/p>\n

<\/div>\n

<\/path><\/svg><\/i> \"Loading\"<\/p>\n

<\/div>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"jetpack_post_was_ever_published":false,"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":true,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":true,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","enabled":false},"version":2}},"categories":[15,10,13,14,19],"tags":[],"class_list":["post-239","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjablogit","category-lukupiirit","category-novellit","category-sitruuna-kustannus","category-viisto-valo","post-preview"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"jetpack_shortlink":"https:\/\/wp.me\/p6vaST-3R","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tulagihotel.com\/thfi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/239","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tulagihotel.com\/thfi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tulagihotel.com\/thfi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tulagihotel.com\/thfi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tulagihotel.com\/thfi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=239"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/www.tulagihotel.com\/thfi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/239\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":247,"href":"https:\/\/www.tulagihotel.com\/thfi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/239\/revisions\/247"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tulagihotel.com\/thfi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=239"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tulagihotel.com\/thfi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=239"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tulagihotel.com\/thfi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=239"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}