Minulla oli suuri ilo osallistua Meri Savosen mainion Kirjailijan kanssa -blogin kirjailijatapaamiseen eilen Kallion kirjastossa. Sen Dekkarikellari, hyllyt täynnänsä alan kirjoja, oli mitä mainioin ympäristö keskustelulle (ja pullakahveille pensasmustikoineen). Paikalla oli kymmenkunta kirjan tarkkaan lukenutta innokasta keskustelijaa.
Tanja Brummer paikkasi kipeänä ollutta Meriä, harmi todella ettei hän päässyt itse paikalle. Tanjan kysymyslista nostikin nopeasti esiin illan teemat, eli pitkän kirjoitusvaiheen, englanniksi kirjoitetun alkuteoksen, henkilögallerian ja kirjan jättämät vaikutelmat ja ajatukset.
Tämä oli kolmas lukupiirin kokous, johon olen osallistunut, ja jälleen hämmästyin lukijoiden suurta kiinnostusta kirjoitusprosessiin. Pitkä ja pirstaleinen polku ideasta kirjaksi käytiin tarkkaan läpi ja ilokseni sain kuulla, että lukijoiden mielestä kirja ei ole liian sirpaleinen.
Kävimme myös lavean keskustelun kirjan tyylistä. Eräs lukijoista oli iloinen siitä, että kirjan tarinassa kajasti aina toivo synkissäkin hetkissä, ja että Jack paitsi auttoi muita, sai itsekin apua sitä tarvitessaan. Hän myös kysyi syytä nostalgiseen otteeseeni, ja mainitsin Nevil Shute Norwayn kirjan ”Luottamustehtävä” yhtenä Tulagiin vaikuttaneena teoksena.
Kirjan kansi sai yksimielisesti kannatusta, ja kannesta käytiin laajempi keskustelu vielä sen vaikutuksesta ostopäätöksiin. Satu Kontisen herkullinen kansitaide, samoin kuin Sitruunan käteen käypä sidosasu, olivat monen mielestä avainasemassa kirjaan tarttumisessa, ja näinhän se on – tarina tarvitsee oikeanlaiset puitteet.
Kirjan yliluonnollisia ilmiöitä käsiteltiin myös, ja kun myönsin ottaneeni tietoisesti riskin lisätessäni niitä kirjaan, niin enemmistö ei pitänyt niitä päälleliimattuina elementteinä (onneksi). Halusin ne kirjaan, koska lähdemateriaaleissa varsin monessa mainittiin tämäntapaisia ilmiöitä havaitun sodan melskeissä. Osalle lukijoista ne olivat kirjan sanoman kannalta olennaisesti vaikuttavia.
Kellon alkaessa lähestyä kahdeksaa oli aika kerätä langat yhteen ja todeta, että vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, kirja oli tuonut vahvan lukukokemuksen ja jättänyt jälkeensä ajatuksia ja tuntemuksia. Jaoin osallistujille kiitoksena vielä käännöksen novellistani ”Wind in the Pipes”, suomeksi ”Yön urut”, joka ilmestyy aikanaan kokoelmassa, kunhan ehdin kääntää novellit.
Kiitos vielä kaikille!
Viimeisimmät kommentit