Hotelli Tulagi

Helsingin Sanomat arvioi kirjan Runebergin päivänä 2015:

[…]  Ilmataisteluista kiinnostuneet saavat Hietalan romaanista paljonkin irti, vaikkeivat piittaisikaan Khaijamin säkeistä tai oudoista varjoista, joita päähenkilö Jack näkee valokuvissa joidenkin henkilöiden takana. Hietala kehittelee romaaniinsa henkimaailman aavisteluja ja yhteyksiä kuoleman rajan yli.

Hotelli Tulagin kerronta on sinänsä tavanomaista, suoraviivaista realismia, suomennoksessa huolellista käännösromaanin kieltä.

Juuri siksi äkkihypyt onnen hetkistä pettymyksiin ja henkimaailmaan toimivat.

Monensorttiset itseään ja naistaan etsivän miehen tarinat ovat tuttuja Suomen kirjallisuudesta. Tämä taistelulentäjän sodan, kriisien ja rakkauden kuvaus mahtuu joukkoon. Tyynen meren sota ja Salomonsaaret ovat meikäläiselle etsijälle uusi näyttämö.

***

Suomalaisissa blogeissa on ilmestynyt lukuisia arvioita, tässä muutama esimerkki:

[…] Hotelli Tulagin kerronta hyppii aikatasolta toiselle. Alkutilanteessa Jack on jo hotellinomistaja, joten lukija tietää hänen selviävän sodasta. Selvää on myös hänen parhaan ystävänsä raaka kuolema. Heikki Hietala onnistuu silti pitämään lukijan otteessaan; jännitettäviä ihmiskohtaloita kirjan sivuilla riittää, vaikka päähenkilöiden tilanne onkin etukäteen tiedossa. Hietala vie lukijaa vuoron perään hävittäjän ohjaamoon keskelle taistelua japanilaisia vastaan ja taas Jackin lapsuuden maisemiin. Jotenkin Hietala onnistuu jopa kirjoittamaan rakkaudesta tuoreilla sanoilla. Kliseisyys ei nosta nolostuksen hikeä niskaan, vaan sydänalassa kutittelee mukavasti rakkauden ensihetkiä seuratessa. Edes runsaat sotakohtaukset eivät pääse pitkästyttämään alaan vihkiytymätöntä lukijaa. Tekstiä on tosiaan hiottu viimeiseen asti!

Bibbidi Bobbidi Book -blogi

[…] Pidin tästä kirjasta kovasti. Hietala on onnistunut luomaan liudan todentuntuisia henkilöitä ja kuvaamaan toisen maailmansodan jälkeistä elämää eksoottisessa ympäristössä hämmästyttävän todentuntuisesti. Lukeminen oli vaivatonta, vaikka pelkäsinkin että sota-ajan sanasto – etenkin lentämiseen liittyvä – olisi minulle haastavaa. Jos minulla olisi ylimääräistä rahaa ja voimassa olevat passit koko perheelle (enkä pelkäisi lentämistä), lähtisin vierailemaan Hotelli Tulagissa mitä pikimmin.[…]

Kirjojen keskellä -blogi

[…] Kokonaisuutena pidin Tulagi Hotelista kovasti. tarina vei mukanaan, aiheet olivat kiinnostavia, henkilöt tulivat lähelle ja sotatarina jäi hyvin mieleeni. Lisäksi tämä oli rankoistakin aiheista huolimatta sopivan romanttinen ja kevyt kesäkirja. Eksotiikkaa, syvällisyyttä ja kevyempää viihdemäisyyttä samassa paketissa. Lisäksi ihailen kovasti kirjailijan tekemää taustatyötä. Yksityiskohdat vaikuttivat olevan niin paikallaan, että taustatyö on varmasti vienyt aikaa! Tällä kirjalla saan maailmanvalloituksessani ruksattua myös Salomonsaaret. Harva kirja taitaa asettua noihin maisemiin 🙂 […].

Luettua-blogi

[…] Hietalan kirjoittama tarina muistuttaa minua Hollywood-elokuvista. Jackin tarina etenee kuin suurelle yleisölle kirjoitettu filmi tunteisiin käyvine kohtauksineen höystettynä sopivalla määrällä toimintaa. Oli itse asiassa todella mukavaa lukea kirjaa, joka vei mukanaan samalla tavalla kuin elokuva. Tulagi Hotelia on helppo kuvailla visuaalisesti kauniiksi kirjaksi, sillä se piirtää lukijan eteen näkymiä niin maaseudulta kuin Salomon saariltakin. Tarina myös etenee ikään kuin kohtauksittain käyttäen tehostekeinoina esimerkiksi takaumia ja vaihtuvaa kertojaa.  Joskus vain on mukavaa lukea teosta, jossa tapahtuu hyviä asioita ja niitä asioita käsitellään sopivan suurella kerronnalla.[…]

Kujerruksia-blogi

[…] Hyvää Hotelli Tulagissa on oikeastaan kaikki. Jack on sympaattinen hahmo, jonka maailmaan on helppo sujahtaa mukaan. Pidin myös muista hahmoista, hämmästyttävää kyllä mutta kukaan ei ollut ärsyttävä. Hahmot ovat keskenään hyvinkin erilaisia mutta kaikki uskottavia. Heihin myös tutustutaan paremmin kuin pintaraapaisulla, mikä tietysti tuo syvyyttä sekä heihin että tarinaan. Mielestäni kirja on hyvin tasapainoinen kokonaisuus. Jackin lapsuus- ja nuoruusaika, sotakokemukset ja nykyhetki vuorottelevat sujuvasti. Tapahtumapaikat ovat nekin todella vaihtelevia eri puolilla maailmaa. Tässä tapauksessa hahmojen ja paikkojen moninaisuus on etu, sillä mikään ei ylikorostu vaan kaikki limittyy yhteen ja tuntuu kuuluvan tarinaan.

Hemulin kirjahylly -blogi

[…] Tarina soljuu eteenpäin elokuvan tavoin, jota rytmittävät lapsuuskodin muistot, toisen maailmansodan taistelut ja rauhan hetket hotellisaarella. Jackin elämänvaiheet kerrotaan tunteisiin käyvästi ja maisemakuvaus saa maisemat piirtymään verkkokalvoille. Tarina ei ole pelkästään sotatarina, vaikka sotakuvauksia on paljon. Tarinasta löytyy myös rakkautta, ei niin että sivuilta valuisi hunajaa, mutta kuitenkin niin, että rakkaudennälkäinen saa nälkänsä tyydytettyä. Jos tämä kirja olisi elokuva, sen olisi ohjannut Clint Eastwood. Pääosien esittäjät saatte kaikki päättää itse.

Implisiittinen lukija -blogi

[…] Parasta lukemisessa on pääseminen toisenlaisiin maailmoihin. Ilman Hotelli Tulagia ei minunlaisenikaan pasifisti olisi voinut kurkistaa 40-luvun Tyyneenmereen. Omalta mukavuusalueelta poistuminen on lukiessakin suotavaa, jopa kehittävää. Tulagi pisti minut vilkaisemaan kouluvuosilta loistavasti unohtunutta maailmankarttaa, ja nyt tiedän taas, missä ne Salomonsaaret sijaitsevat.

Aina joku kesken -blogi

[…] Hotelli Tulagi kertoo sodasta, miehistä, naisista, rakkaudesta, haaveista, runoista, henkisyydestä, taistelutoveruudesta, lentokoneista, tekniikasta, Tyynestämerestä. Turhat ” Suomi-kytkennät ” ovat karsittu romaanista minimiin. Kuluneen vuoden lukukokemus, epäilemättä. 5/5.

Juhani Vallin reviiri -blogi

[…]  Kun Hietalan kirjaa lukee, ei ihmettele lainkaan että Hietala on kirjoittanut romaaninsa ensin englanniksi. Kyseessä on näet maailmanluokan lukuromaani. En väitä, että kirja uppoaisi täysin omaan makuni enkä myöskään sano, etteikö romaanissa olisi omat heikkoutensa, mutta Hotelli Tulagi on kokonaisuutena niin hyvin toimiva, että se sopisi kansainväliseksi bestselleriksi: päähenkilö on amerikkalainen, tapahtumapaikkoina ovat hotelli Salomonsaarilla sekä takaumissa Yhdysvaltain keskilänsi ja toisen maailmansodan aikaiset taistelulennot Tyynellämerellä.

Lumiomena-blogi

[…] Sodan taiteellisessa kuvastossa on kuitenkin yksi tv-sarja, johon olen seuralaisena vahingossa uppoutunut: legendaarinen vuonna 2010 valmistunut HBOn Tyynenmeren taistelutoverit (The Pacific). Sarjan kerronnallinen tapa ja erinomainen amerikkalaisnäyttelijä James Badge Dale haavoittuvana ja surumielisenä Robert Leckienä jättivät muistijäljen, johon Hotelli Tulagin maisemat vähitellen pääsivät tarttumaan. Lukukokemus kasvoi ja lähentyi minua. Koska Tulagi on syvästi visuaalinen romaani ja Taistelutoverit kertoi samaa Tyynenmeren amerikkalaistarinaa, limittyivät näiden kahden raamit mielessäni toisiinsa. Kirjasta tuli minulle vähän enemmän totta, ja sen paikoin stereotyyppinenkin maailmankuva sekä yllätyksetön rakkaustarina asettuivat notkeammin uomiinsa.

Aina joku kesken -blogi

[…] Jackin vaiheiden rinnalla tulee kerrotuksi monen sotilastoverinkin kohtalo, osin sodanaikaisten takaumien kautta, osin taas henkilöiden vieraillessa Jackin hotellissa. Kokonaisuus toimii hyvin; siihen mahtuu sekä sopivasti lentämisen teknistä puolta että myös monia viisaita ajatuksia. Taistelukohtauksetkin ovat kiinnostavia ja hyvin kirjoitettuja, vauhti tuntuu lukiessakin. Pisteet myös siitä, että kirjan rakkaustarina-osuus ei etene sitä suorinta ja ennalta-arvattavinta tietä. Lopun lähestyessä en juuri uskaltanut arvailla, olisiko se onnellinen vai ei.

Satun luetut -blogi

***

Amazonissa kirjalla on yli sata englanninkielistä arviota – tässä käännökset kolmesta.

”Kirjoittaja on saanut koostettua osiensa summaa suuremman tarinan aineksista, jotka voisivat olla hyvinkin kliseisiä. Värikkäät hahmot ja mestarillisesti hallinnoitu aikajana lisäävät kirjan kiinnostavuutta. Kirjoittaja maalaa Tyynenmeren sotaa käyvästä hävittäjälaivueesta hyvin autenttisen kuvan, ja varsinkin ilmataistelukohtaukset ovat kiinnostavimpia lukemiani, oli kyse sitten faktasta tai fiktiosta.”

”Tässä hienossa kirjassa ei ole Hollywoodin glamouria tai itsetarkoituksellisia taistelukohtauksia. Kirjan ihmiset tuntuvat aidoilta, todellisilta ja tuntevilta, ja he asuvat maailmassa, jonka voi tuntea. Kaikki kirjan henkilöt ovat heikkouksistaan huolimatta äärimmäisen rakastettavia ja inhimillisiä, ja tarina itsessään ei jää mielestä, kun kirjan kerran lukee loppuun. Heikki Hietala on hieno kirjailija, ja odotan innostuneena hänen seuraavaa kirjaansa. Tämä on selkeästi viiden tähden kirja.”

”Pidin tästä kirjasta todella paljon. Luulin ensin, että se oli amerikkalaisen kirjoittama, koska kieli oli niin sujuvaa ja sopi tarinan aikaan ja paikkaan. Voitte kuvitella hämmästykseni, kun luin lopputekstit. Nähtyäni, että kyseessä on suomalainen kirjailija, olen entistäkin kiinnostuneempi hänen töistään. Tätä kirjaa lukiessaan tuntee todellakin olevansa itse lentokoneessa ja kirjan hahmojen keskellä. Loistava tarina, ja suosittelen sitä varsinkin kaikille entisille lentäjille ja maahenkilöstön jäsenille sekä heidän perheenjäsenilleen, koska näin hekin näkevät mitä lentäjät joutuivat käymään läpi henkisesti.”