Hotelli Tulagi

Historiallista fiktiota Tyyneltä mereltä

Month: elokuu 2015

Kirjailijan kanssa -ilta Kalliossa

Minulla oli suuri ilo osallistua Meri Savosen mainion Kirjailijan kanssa -blogin kirjailijatapaamiseen eilen Kallion kirjastossa. Sen Dekkarikellari, hyllyt täynnänsä alan kirjoja, oli mitä mainioin ympäristö keskustelulle (ja pullakahveille pensasmustikoineen). Paikalla oli kymmenkunta kirjan tarkkaan lukenutta innokasta keskustelijaa.

Tanja Brummer paikkasi kipeänä ollutta Meriä, harmi todella ettei hän päässyt itse paikalle. Tanjan kysymyslista nostikin nopeasti esiin illan teemat, eli pitkän kirjoitusvaiheen, englanniksi kirjoitetun alkuteoksen, henkilögallerian ja kirjan jättämät vaikutelmat ja ajatukset.

Tämä oli kolmas lukupiirin kokous, johon olen osallistunut, ja jälleen hämmästyin lukijoiden suurta kiinnostusta kirjoitusprosessiin. Pitkä ja pirstaleinen polku ideasta kirjaksi käytiin tarkkaan läpi ja ilokseni sain kuulla, että lukijoiden mielestä kirja ei ole liian sirpaleinen.

Kävimme myös lavean keskustelun kirjan tyylistä. Eräs lukijoista oli iloinen siitä, että kirjan tarinassa kajasti aina toivo synkissäkin hetkissä, ja että Jack paitsi auttoi muita, sai itsekin apua sitä tarvitessaan. Hän myös kysyi syytä nostalgiseen otteeseeni, ja mainitsin Nevil Shute Norwayn kirjan ”Luottamustehtävä” yhtenä Tulagiin vaikuttaneena teoksena.

Kirjan kansi sai yksimielisesti kannatusta, ja kannesta käytiin laajempi keskustelu vielä sen vaikutuksesta ostopäätöksiin. Satu Kontisen herkullinen kansitaide, samoin kuin Sitruunan käteen käypä sidosasu, olivat monen mielestä avainasemassa kirjaan tarttumisessa, ja näinhän se on – tarina tarvitsee oikeanlaiset puitteet.

Kirjan yliluonnollisia ilmiöitä käsiteltiin myös, ja kun myönsin ottaneeni tietoisesti riskin lisätessäni niitä kirjaan, niin enemmistö ei pitänyt niitä päälleliimattuina elementteinä (onneksi). Halusin ne kirjaan, koska lähdemateriaaleissa varsin monessa mainittiin tämäntapaisia ilmiöitä havaitun sodan melskeissä. Osalle lukijoista ne olivat kirjan sanoman kannalta olennaisesti vaikuttavia.

Kellon alkaessa lähestyä kahdeksaa oli aika kerätä langat yhteen ja todeta, että vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, kirja oli tuonut vahvan lukukokemuksen ja jättänyt jälkeensä ajatuksia ja tuntemuksia. Jaoin osallistujille kiitoksena vielä käännöksen novellistani ”Wind in the Pipes”, suomeksi ”Yön urut”, joka ilmestyy aikanaan kokoelmassa, kunhan ehdin kääntää novellit.

Kiitos vielä kaikille!

Authonomy-sivusto

Yksi osa Tulagin historiaa loppuu pikapuoliin, kun HarperCollins-kustantamo lakkauttaa Authonomy-palvelunsa. Authonomyn tarkoitus oli olla eräänlainen automatisoitu käsikirjoitusten arviointijärjestelmä HC:n kustannustoiminnan tarpeisiin, ja ajatuksena oli käyttää nykyään niin suosittua joukkoistamista. Kuka tahansa sai liittyä palveluun, ladata sinne käsikirjoituksensa, ja sitten lukea muiden tarinoita ja äänestää niitä jatkoon, vähän niinkuin näissä Idolseissa jne. on tapana.

Sain kutsun sinne syksyllä 2008 eräältä ystävältäni, jolla ei ollut sille käyttöä. Laitoin Tulagista sinne aluksi kolme lukua, sitten vielä kymmenen lisää. Kirjani tunnistenumero oli 1726, eli sen verran siellä oli kirjoja, kun liityin. Lukijoiden tykkäysten mukaan kirjat nousivat rankingissa, ja joka kuun lopussa HarperCollins poimi viisi korkeimmalle noussutta kirjaa arvioitavaksi kustantamista ajatellen. He kyllä lupailivat kustannussopimuksia näille ns. tähtikirjoille, mutta muistini mukaan yksi ainoa kirja, joka sai tähden, tuli myös kustannetuksi.

1. ja 2. laitoksen kansi (Juha Heikkinen)

1. ja 2. laitoksen kansi (Juha Heikkinen)

Tulagi nousi yleislistalla sijalle 15 noin 8 500 kirjan joukosta. Olin olettanut että sijoitus olisi parhaimmillaan jossain viidensadan tienoilla, mutta se saikin yllättävän paljon ystäviä systeemissä. Oma osansa oli tietenkin sillä, että sivuston forumeissa käytiin kuplivaa keskustelua kirjoista, ja oli tapana mainostaa ystävien kirjoja omien puffaamisen sijaan. Tulagi myös nousi ykköseksi tyylilajien rankingeissa niin historiallisen fiktion, populaarikulttuurin kuin romantiikan (!) listoilla.

Suurin hyöty Authonomysta oli kuitenkin suhdetoimintapuolella. Löysin sieltä ensimmäisen kustantajani (Diiarts), toisen kustantajani (PfoxChase) ja vielä näiden kaaduttua sain Authonomy-ystävältäni Fred Nathilta kutsun ottaa yhteyttä nykyiseen kustantajaani Fingerpressiin. Samoin sieltä löytyi kirjailijapiirejä, joiden luova palaute ja rakentava kritiikki sai melko lailla kohennettua varsinkin novellieni laatua. Itse asiassa nykyisistä Facebook-ystävistäni liki sata löytyi Authonomy foorumeista.

Mikä sitten kaatoi sen? Monikin seikka varmaan. Itse poistuin sieltä jo 2012, kun kyllästyin siihen, että foorumit olivat enää omien kirjojen puffauksia. Tulagi oli jo julkaistu, eikä aikakaan riittänyt tutustua uusiin tuttavuuksiin. Mutta jo ennen sitä, joskus 2009, kävi niin, että muuan kirjoittaja päätti pelata ihan omilla säännöillä. Hänellä oli Youtube-kanavansa vuoksi kymmeniä tuhansia seuraajia, jotka hänen käskystään ilmestyivät Authonomyyn ja äänestivät hänen kirjaansa. Sehän napsahtikin sijalle 1 noin kolmessa päivässä ja pysyi siinä koko kuukauden, yhteisön äänekkäistä vastalauseista huolimatta. HC:n piti pelata omien sääntöjensä mukaan ja antaa kirjasta arvio kustantamista ajatellen. Tämä tapaus viimeistään osoitti sen, että Authonomyn paras puoli, kirjoittajayhteisö, oli jo mennyt manalle.

Toisekseen, HarperCollins ja monet muut suuret kustantajat ovat valtavien kustannuspaineiden alla. Uudet mediat tunkevat kirjallisuuden kimppuun, ihmiset julkaisevat omakustanteita mieluummin kuin alistuvat kustantajan muutospaineiden alle, ja hittikirjat ovat kortilla. Huippukirjoittajille maksetaan edelleen valtavia ennakoita, ja media vyöryttää 50 Shades of Grey -tekeleen kaltaista soopaa joka suunnalta niin, että se myy kuin häkä. Ei ihme, että Authonomyakin piti kokeilla, mutta nyt siellä on huomattu, ettei enää kannata yrittää tätä kautta.

Aika aikaa kutakin.

© 2017 Hotelli Tulagi

Theme by Anders NorenUp ↑