Hotelli Tulagi

Historiallista fiktiota Tyyneltä mereltä

Category: lukupiirit

Viiston valon tarinoiden taustat 3/4

Aito kirja

Aito kirja

Nyt kun Viisto valo on kaupassa ihan puusta tehtynä kirjanakin, on mukava jatkaa sen tarinoiden avaamista. Tässä tulee itsekin palanneeksi niihin tilanteisiin, joista aiheet ovat päähän pulpahtaneet, ja miettineeksi sitä, että on elämä sentään monimutkaista, -puolista, -syistä ja mielenkiintoista.

Katoavainen mies

Omar Khaijam on ihminen, joka jaksaa kiehtoa minua. Tulagin lukeneet muistavat hänet jo sen sivuilta. Isäni antoi minulle käteen kirjan ”Omarin malja” kun olin viidentoista kieppeillä, ja se vakuutti minut heti. Lyhyet nelisäkeet, ruba’it, mahduttavat pieneen sanamäärään valtavan, syvän ja vaikuttavan sanoman. Omarille ihminen on ihme, maailma samoin, ja maailman läpi vaeltaminen on suurinta mitä on. Tässä tarinassa halusin kertoa Omarista ihmisenä.

Omar oli matemaatikko myös, ja hänen kalenterinsa oli tarkempi kuin mikään muu sen ajan kalentereista. Silti hän ei pitänyt itseään mitenkään merkkihenkilönä, vaan vaeltajana, joka käy hyvin ilmi hänen nelisäkeistään. Se on sanottava, että nelisäkeiden käännökset ovat aina olleet hyvin vapaita, varsinkin ne kaksi ensimmäistä, jotka toivat Omarin länsimaiden tietoisuuteen. Edward Fitzgerald käytännössä kirjoitti runot uusiksi, Omarin henkeen tosin.  Varhaisimman suomennoksen teki Toivo Lyy, ja se on minusta ollut aina hieno.

 

Lordi Stantonin rykmentti

Tässä on siitä harvinainen tarina, että muistan ihan tarkkaan, mistä idea tuli. Katsoin historiadokumenttia eräänä sunnuntaina ja siinä käsiteltiin belgialaisia vapaaehtoisia, jotka perkaavat 1. maailmansodan taistelukenttiä metalliromusta, räjähteistä ja kentälle jääneistä vainajista. Muuan etsijä löysi mudan keskeltä muutaman kangaskaistaleen, tinanappeja ja sitten yksikkötunnuksen LTH. Hän selvitti sitten arkistojen kautta, että kyseessä oli jonkun englantilaisen lordin itse varustamasta ratsuväkirykmentistä, olkoon vaikka Lord Thomson’s Horse (Regiment).

Tästä tuli mieleeni se, että juuri tuohon kohtaan oli jonkun nuoren miehen vaellus päättynyt. Englantilaisethan pitävät juuri 1900-luvun taitteessa syntynyttä sukupolvea kadotettuna, kun niin moni sen miehistä sai surmansa noissa järjettömissä hyökkäyksissä. Jotkut kuitenkin jäivät aina henkiin, ja siitä tämä flash fiction -muotoinen tarina kertoo lyhyessä, tiiviissä muodossa. Tämä on parhaiten kilpailuissa menestynyt tarinani, ainoa jolla on voitettu – syyskuussa 2010 se voitti Flash500-kilpailin Englannissa.

Pesänjako

Tässä palataan perinteisen kummitustarinan jäljille Clas Ohlsonin kautta. Nykyäänhän Youtube pursuaa kummitustenmetsästäjiä, joilla on mukanaan iso joukko erilaisia laitteita ja härveleitä, joilla kummitusten esiintymistä koetetaan varmentaa ja tuoda uskottavammaksi (vielä on näkemättä sellainen video, jossa näin todella olisi). Näistä tulin ajatelleeksi lämpökameraa, joka on keskeistä tarpeistoa noilla metsästysretkillä, mutta en tuonut sitä tarinaan vain kummitusta varten.

Mitä taas tulee siihen rakennukseen, jossa tarina tapahtuu, niin luulen, että meillä kaikilla on tiedossamme jokin paikka, joka karmii jollakin tavalla. Sitä on vaikea sanoa, miksi karmii, mutta kumminkin.

Lähettäjät

Pieni osa ilmasotakirjoistani

Pieni osa ilmasotakirjoistani

Historiallista spekulatiivista tarinaa tällä kertaa. Tulagissahan on kohtaus, jossa Don Wheeler palaa rajan takaa sanomaan Jackille, että kun hänen aikansa kerran tuli, niin Jackin pitäisi päästää irti

hänestä. Tähän rajapintaan tartutaan tällä kertaa Saksan yllä 1943, englantilaisten yöpommituslentojen muodossa. Kun olen tuota hetkeä pohdiskellut, jossa ihminen lakkaa olemasta nykymuodossaan lihaa ja verta, niin onko siinä hetkessä muuta kuin yhden ihmisen elämän päätös (Koskenniemen sanoin ”yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin”), vai onko siinä joku auttamassa?

Asetelma sinällään oli tietenkin minulle helppo, sen takia että olen tuon aihepiirin tarkkaan kolunnut. Kirjoja kertyi Tulagia kirjoittaessa noin 80 ja niistä on osa vieläkin hyllyssä. Tuo Saksan moukarointi, jota USA ja Englanti pommituslaivueineen tekivät päivin öin, on minulle henkilökohtaisesti mielenkiintoinen siksi, että enoni oli jatkosodan aikaan Saksassa yöhävittäjäkoulutuksessa ja toi sieltä tullessaan aidon 3. Valtakunnan ilmapuolustuskartan. Olen luovuttanut sen enoni muiden sota-aikaisten aineistojen kanssa Ilmavoimien museoon Tikkakoskelle.

Tämä tarina on julkaistu myös Usvassa, jossa ilmestyy spekulatiivisia novelleja ja joskus vähän pidempiäkin tarinoita. Sen arvostelu ilmestyi myöhemmässä lehdessä.

Valkoinen talja

Vuorikiipeily on laji, jota itse en uskaltaisi suurin surminkaan harrastaa, mutta joka kiehtoo minua loputtomiin. Luin jo nuorena tarinoita ensinousuista Matterhornille, Eigerille ja Himalajan 8 000 metrin vuorille (joita on 14), ja kirja Himalajan valloitus vuodelta 1962 on tullut luettua moneen kertaan, samoin kuin Heinrich Harrerin The White Spider. 

Tarinan taustalla vaikuttaa myös Tintti Tiibetissä ja  Amerikassa vuolaana virtaava kansantarusto Bigfooteista ja muista kryptozoologian piiriin kuuluvista otuksista. Vaikka olenkin sekä rationalisti että skeptikko, proosan tekijänä antaudun mielelläni erilaisten virtausten vietäväksi ja katson, millaisia tarinoita niiden piiristä voisi löytyä. Eihän se ole keneltäkään pois, jos päästää mielikuvituksen valloilleen.

***

Ja sitten onkin enää viisi tarinaa seuraavaan postaukseen.

Pienen kustantamon kirjamessut

Sitruunan osasto 2016

Sitruunan osasto 2016

Uutta tuotetta markkinoille

Helsingin kirjamessut 2016 päättyvät kohta. Sitruuna Kustannus oli tietenkin taas mukana pienellä mutta pirteällä osastollaan, sitkeä kustantaja Ritva Holmström ystävineen sitä miehittämässä. Keltainen väri hallitsi osastoa yhdellä seinällä, toisella puolella näkyi Jeffrey Archerin uuden 7-osaisen mahtisarjan kansikuvasta tehty jättilakana. Kirjoja oli kahdella pöydällä, fakta- ja fiktio-osastot siististi omillaan. Uutuuskirjoina Sitruunalla oli tarjota mainitun Archerin uutta, ”Vain aika näyttää”  ja Jørn Lier Horstin dekkari ”Ajokoirat”. Osastoa vastapäätä sijainnut Elisan osasto myi sähkökirjana myös uutta novellikokoelmaani ”Viisto valo”, joka tulee Flexibind-sidottuna kirjana pikapuoliin.

Faktapuolella taas oli uutuuksina ”Ratsastuspilates” ja  Peter Gøtzschen ”Tappava psykiatria” joka jatkaa ”Tappavat lääkkeet” -kirjan aloittamaa kylmäävää, mutta hyvin perusteltua katsausta lääketeollisuuden ja lääketieteen maailman pimeämmälle puolelle. Moni kirjoittaa tämäntapaisia kirjoja, mutta vain Gøtzsche perustelee kaikki väitteensä joko oikeuden päätöksin tai sitten alan julkaisujen vertaisarvioitujen artikkelien avulla.

Itse ennätin pyörimään osastolla torstaina enemmän ja perjantaina vähemmän. Oli mainio havaita, että Hotelli Tulagilla oli jonkin verran suosiota; ne, joille pääsin kertomaan kirjan taustat, useimmiten ostivat kirjan, ja osastolle saapui myös muutama ihan kirjaa hakemaankin. Ainakin kolme kirjaa myin sellaisesta tilanteesta, että rouvashenkilö toi ystävänsä katsomaan, olisiko kirjaa tarjolla, luettuaan sen ensin itse vaikkapa kirjastosta. Joku osti kyselemättä kolme pokkaria aivan pystymetsästä, oli kuulemma tarve antaa kolme lahjaa. Sattuipa osastolle yhden nuoruudenaikaisen ystäväni serkkukin – maailma on pieni.

Onnekasta

Viiston valon suomenkielinen kansi

Viiston valon suomenkielinen kansi

Siinä hulinaa katsellessani mietin sitä, että olenpa aika onnekas. Kirjoitin kymmenen vuotta kirjaa, jonka valmistumisesta ei ollut mitään tietoa. Sain sen julkaistua englanniksi ja sitten suomeksikin. Tämän kirjan avulla sain viimeisteltyä novellikokoelman, ja senkin julkaisu onnistui molemmilla kielillä. Kustantajani ovat kaikki olleet pieniä mutta innokkaita, mikä on toisaalta teettänyt enemmän töitä markkinoinnin puolella, mutta toisaalta on taannut täyden vapauden päättää kirjojeni rakenteesta. Muuan ystäväni sai kirjansa julki maailmanlaajuisen kustantamon listoilla, mutta sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen hän joutui ”markkinointiosaston” vaatimuksesta muokkaamaan kirjansa päähenkilöt uuteen uskoon, ja kirjan nimikin piti vaihtaa.

Toisekseen, Sitruuna toimii kanssani reilusti. Kirjojani on käsitelty käännöskirjoina, ja niille on hankittu kääntäjät. Toki olisin itsekin osannut kääntää kirjat, eihän se ole suurikaan pulma. Pulma olisi ollut se, että olisin ollut aivan liian lähellä tarinaa, ja halunnut painottaa käännöksessä pieniä asioita eri tavoin. Ennen pitkää nämä pienet muutokset olisivat johtaneet eroihin kirjaversioiden välillä, ja se olisi ollut huono asia. Kustantajan mielestä kirjat tarvitsevat arvoisensa käännöksen, ja sellaiset hän myös hankki.

Seinän takana idoli. Kuva Stefan Sahlander

Seinän takana idoli. Kuva Stefan Sahlander

Kolmannekseen, on mukava olla kustannettu. Omakustanteet ovat Amazonissa aivan arkipäivää, ja moni kirjailijaystävistäni julkaisee itse kaiken tuotantonsa. Joillekin se sopii, varsinkin jos he ovat tuotteliaita ja kirjoja on paljon. Mutta tällainen yhden romaanin ja yhden novellikokoelman kirjailija ei hyödy itse kustantamisesta juuri mitään. Päin vastoin: markkinointi on silloin kokonaan omissa käsissä, ja sitä pitää tehdä paljon. Pienellä kustantamolla ei tietenkään ole samanlaista markkinointikoneistoa kuin isommilla on, mutta kontakteja on kuitenkin paljon enemmän kuin minulla itselläni. Ja ilman kontakteja tällä alalla ei pääse yhtään minnekään.

Kuinka tukea pieniä kustantamoja

Forbes-lehden julkaiseman tutkimuksen mukaan henkilökohtainen suosittelu on suurin ostopäätökseen vaikuttava tekijä. Mikään markkinoinnin voima ei ylitä ystävän tai tuttavan suositusta. Edes hinnalla ei ole niin paljoa merkitystä kuin suositteluilla.

Suositteleminen on nykyään helpompaa kuin koskaan ennen. Tykkäykset Facebookissa tai suosikiksi merkitseminen Twitterissä ovat tietenkin helpoimmat mahdolliset tavat jakaa tietoa. Jakaminen on tietenkin vielä tehokkaampaa, kun siihen tulee kuitenkin aina lisänneeksi tietoa siitä, miksi jakaa jonkin tiedon.

Kaikkein tehokkainta on kuitenkin, jos jaksaa kirjoittaa lyhyenkin arvion. Amazonissa arvioiden kirjoittaminen on ihan oma taiteenlajinsa, ja arvioijat ovat saaneet omat ranking-listansa sen perusteella, montako Amazonin shoppaajaa on saanut arvioillaan vaikuttumaan. Itse olen lähemmäs sata arviota, osan tunnettujen kirjoittajien teoksille, mutta paljon suuremman osan tuntemattomille. Olen katsonut asiakseni jättää palautetta aina, kun kirja on ollut minusta sellainen, että se jättää muistijäljen ja että voin hyvällä omallatunnolla merkitä tähdet (1-5).

Siksi pyydänkin sinua, joka tämän luet, harkitsemaan palautetta. Arvioita, jakoja, tykkäyksiä, mitä tahansa, jolla saadaan pienen kustantamon hengentuotteille hieman lisää huomattavan vaikuttavaa julkisuutta. Kaikki on kotiinpäin, ja auttaa markkinoille pääsemään myös muutakin kuin 50 Shades of Grayn tapaista massatuotantoa.

Kiitos jo etukäteen!

Amazonin arvioista

UK cover

UK cover

Suositukset ja sosiaalisen median kirja-arviot ovat nykyään erittäin vaikuttava tekijä kirjojen ostopäätöksissä. Luin aiheesta aiemmin erään artikkelin, jossa sanottiin, että yhdysvaltalaisten tutkimusten mukaan jopa 70% ostopäätöksistä tehdään ystävän suosituksesta. Blogeillakin on merkittävä rooli kirja-arvioiden levittäjänä ja niinpä niistä parhailla onkin kymmenin tuhansin lukijoita.

Tuli mieleeni katsoa sitä, että kuinka Tulagi pärjää suomalaisten kirjojen kanssa Amazonin arvioissa. Katsoin FILIn (Kirjallisuuden vientikeskus) listoilta sitä, keitä kannattaisi Amazonista etsiä, ja sen perusteella keräsin dataa kirjojen arvioiden määrästä ja arvosanojen (1-5 tähteä) keskiarvosta. Oikeastaan Tulagi pärjäsi aika kivasti sekä arvioiden määrässä että niiden keskiarvojen suhteen.

Arviot määrän mukaan lajiteltuna

Kirjoittaja

Kirja

Arviot

Tähdet

Salla Simukka As red as blood 314 3,6
Hannu Rajaniemi The Quantum Thief 263 3,8
Leena Lehtolainen Her Enemy 117 3,7
Heikki Hietala Tulagi Hotel 111 4,3
Sofi Oksanen Purge 109 4,0
Emmi Itäranta Memory of Water 105 4,0
Hannu Rajaniemi The Fractal Prince 100 4,2
Hannu Rajaniemi The Causal Angel 95 4,6
Leena Lehtolainen The Bodyguard 61 3,2
Arto Paasilinna The year of the Hare 55 3,9
Leena Lehtolainen Death Spiral 47 4,1
Monika Fagerholm The American Girl 39 2,9
Salla Simukka As white as snow 37 4,1
Salla Simukka As black as ebony 17 3,7
Antti Tuomainen The Healer 11 3,5
Arto Paasilinna The Howling Miller 7 4,7
Riikka Pulkkinen True 6 3,8
Antti Tuomainen Dark as my Heart 5 4,2
Monika Fagerholm Wonderful Women by the Sea 5 3,8
Monika Fagerholm The Glitter Scene 5 2,8

 

Jos taas katsotaan arvioita tähtien mukaan, niin lista kääntyy näin:

Kirjoittaja Kirja Arviot Tähdet
Arto Paasilinna The Howling Miller 7 4,7
Hannu Rajaniemi The Causal Angel 95 4,6
Heikki Hietala Tulagi Hotel 111 4,3
Hannu Rajaniemi The Fractal Prince 100 4,2
Antti Tuomainen Dark as my Heart 5 4,2
Leena Lehtolainen Death Spiral 47 4,1
Salla Simukka As white as snow 37 4,1
Sofi Oksanen Purge 109 4,0
Emmi Itäranta Memory of Water 105 4,0
Arto Paasilinna The year of the Hare 55 3,9
Hannu Rajaniemi The Quantum Thief 263 3,8
Riikka Pulkkinen True 6 3,8
Monika Fagerholm Wonderful Women by the Sea 5 3,8
Leena Lehtolainen Her Enemy 117 3,7
Salla Simukka As black as ebony 17 3,7
Salla Simukka As red as blood 314 3,6
Antti Tuomainen The Healer 11 3,5
Leena Lehtolainen The Bodyguard 61 3,2
Monika Fagerholm The American Girl 39 2,9
Monika Fagerholm The Glitter Scene 5 2,8

 

Koska Tulagi on aina ollut liikkeellä pienen kustantamon ja siitä loogisesti seuraavien pienten markkinointipanostusten tukemana, olen varsin tyytyväinen sijoituksiin. En nyt tehnyt sitä analyysiä, kuinka arviot jakaantuvat, mutta siinäkin suhteessa Tulagi pärjää varsin hyvin. Keskiarvossa 4,3 on seuraava jakauma:

Amazonin arvioiden jakauma

Amazonin arvioiden jakauma

Yhden tähden ja kahden tähden arvosteluja on molempia kaksi. Aikoinaan Authonomy-palvelussa kirjoittajaystävien kanssa todettiin, että jokaiselle kunnon kirjalle tulee yhden tähden arvio, ja mielestäni toinen noista Tulagin saamista on hyvin kuvaava:

Don't waste your time on this so called book. I only got half way (not likely to finish) through this novel, The plot is silly a one man "resort" operated by an ex-fighter pilot(dweeb) on a rehabilitated "Guadalcanal"

Joten taidan keskittyä olemaan tyytyväinen noihin vähän paremmin perusteltuihin arvioihin. Jos Sinulla on mielessäsi arvio kirjasta, kuulisin sen mielelläni, ja voisin sen mieluusti julkaista vaikka tämän sivuston palstoilla. Kiitos jo etukäteen!

Kirjailijan kanssa -ilta Kalliossa

Minulla oli suuri ilo osallistua Meri Savosen mainion Kirjailijan kanssa -blogin kirjailijatapaamiseen eilen Kallion kirjastossa. Sen Dekkarikellari, hyllyt täynnänsä alan kirjoja, oli mitä mainioin ympäristö keskustelulle (ja pullakahveille pensasmustikoineen). Paikalla oli kymmenkunta kirjan tarkkaan lukenutta innokasta keskustelijaa.

Tanja Brummer paikkasi kipeänä ollutta Meriä, harmi todella ettei hän päässyt itse paikalle. Tanjan kysymyslista nostikin nopeasti esiin illan teemat, eli pitkän kirjoitusvaiheen, englanniksi kirjoitetun alkuteoksen, henkilögallerian ja kirjan jättämät vaikutelmat ja ajatukset.

Tämä oli kolmas lukupiirin kokous, johon olen osallistunut, ja jälleen hämmästyin lukijoiden suurta kiinnostusta kirjoitusprosessiin. Pitkä ja pirstaleinen polku ideasta kirjaksi käytiin tarkkaan läpi ja ilokseni sain kuulla, että lukijoiden mielestä kirja ei ole liian sirpaleinen.

Kävimme myös lavean keskustelun kirjan tyylistä. Eräs lukijoista oli iloinen siitä, että kirjan tarinassa kajasti aina toivo synkissäkin hetkissä, ja että Jack paitsi auttoi muita, sai itsekin apua sitä tarvitessaan. Hän myös kysyi syytä nostalgiseen otteeseeni, ja mainitsin Nevil Shute Norwayn kirjan ”Luottamustehtävä” yhtenä Tulagiin vaikuttaneena teoksena.

Kirjan kansi sai yksimielisesti kannatusta, ja kannesta käytiin laajempi keskustelu vielä sen vaikutuksesta ostopäätöksiin. Satu Kontisen herkullinen kansitaide, samoin kuin Sitruunan käteen käypä sidosasu, olivat monen mielestä avainasemassa kirjaan tarttumisessa, ja näinhän se on – tarina tarvitsee oikeanlaiset puitteet.

Kirjan yliluonnollisia ilmiöitä käsiteltiin myös, ja kun myönsin ottaneeni tietoisesti riskin lisätessäni niitä kirjaan, niin enemmistö ei pitänyt niitä päälleliimattuina elementteinä (onneksi). Halusin ne kirjaan, koska lähdemateriaaleissa varsin monessa mainittiin tämäntapaisia ilmiöitä havaitun sodan melskeissä. Osalle lukijoista ne olivat kirjan sanoman kannalta olennaisesti vaikuttavia.

Kellon alkaessa lähestyä kahdeksaa oli aika kerätä langat yhteen ja todeta, että vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, kirja oli tuonut vahvan lukukokemuksen ja jättänyt jälkeensä ajatuksia ja tuntemuksia. Jaoin osallistujille kiitoksena vielä käännöksen novellistani ”Wind in the Pipes”, suomeksi ”Yön urut”, joka ilmestyy aikanaan kokoelmassa, kunhan ehdin kääntää novellit.

Kiitos vielä kaikille!

© 2017 Hotelli Tulagi

Theme by Anders NorenUp ↑